Kaikki teemat
Kansanomaiset nauhat
Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen




Pirtanauhojen alueellisia ominaispiirteitä Suomessa
Itämeren piirin nauhakulttuurien sekoittuminen

Tarkasteltaessa eri maiden nauhoja on havaittavissa piirteitä, jotka ovat tyypillisiä tietyille maille tai joillekin maan sisäisille alueille. Näitä erityispiirteitä tarkastelemalla on koetettu tehdä päätelmiä kulttuurivaikutteiden kulkeutumisesta maasta toiseen ja alueelta toiselle. Eroja ja yhtäläisyyksiä vertailemalla on seurattu tiettyjen nauhamallien jälkiä ja yritetty selvittää, mistä tietyt piirteet kunkin kulttuurialueen nauhoihin ovat tulleet. Aina ei välttämättä kuitenkaan ole kyse suorasta lainasta tai kopioinnista, jos saman tyyppisiä nauhoja tavataan lähekkäisiltä alueilta. On huomattava, että malleilla on kuitenkin aina nauhan rakenteeseen ja tekniikkaan pohjautuvat tietyt perusmallit, jotka ovat samat kaikille kulttuurialueille (Dahl 1987, 352.) Näitä perusmalleja on eri alueilla mukailtu ja varioitu mahdollisuuksien mukaan, jolloin on saattanut kehittyä naapurialueisiin verrattavia malleja tai toisaalta selvästi muista poikkeavia piirteitä. Monet kuviot pohjautuvat myös ikivanhoihin kansainvälisiin ornamenttiaiheisiin, joilla ei ole tiettyä alkuperää ja joita monilla alueilla käytettiin. Lisäksi jokaisella nauhankutojalla oli oma käsialansa eli nauhoista muodostui tekijänsä näköisiä variaatioita ja taidon siirtyessä äidiltä tyttärelle samantyyppinen kädenjälki jäi elämään alueella (Talaskivi 1985, 7.)

Suomessa poimintakuviollisista pirtanauhoista käytetty vironvyö -nimitys viittaa selvästi baltialaiseen kulttuurivaikutukseen ja perinteisten vironvöiden niin tekniikan kuin ornamenttienkin on katsottu olevan peräisin Virosta. On kuitenkin ehkä liian karkeasti sanottu, että suomalaiset olisivat olleet vain ottavana osapuolena ja nauhoihin liittyvä kulttuurivirta olisi ollut vain Itämeren piiristä Suomeen päin. On olemassa viitteitä siitä, että Viron kautta Etelä-Suomeen kulkeutuneet vaikutteet ovat olleet osa yleistä Itämeren piirissä vallinnutta kulttuuria eivätkä puhtaasti vain virolaisia. Vaikutteita on tullut myös Ruotsin kautta, koska yhteydet siihen suuntaan ovat olleet tiiviit. Suomenlahden saaristolaisten kosketuksista Etelä-Ruotsiin kertoo se, että Skoonessa on kansanpukujen kanssa käytetty samantyyppisiä nauhoja kuin Suomen saaristossa (Kaukonen 1965, 39–40, 54. Nylén 1978, 196.) Ruotsi on myös saanut vaikutteita Euroopasta ja Ruotsin välityksellä eurooppalaisia vaikutteita on virrannut Suomeenkin. Samoin virolaisilla on ollut yhteyksiä Itämeren alueen maihin ja Itämeren itäisen puolen kautta on kulkeutunut toisenlaisia vaikutteita Suomeen. Kanssakäyminen sekä virolaisten että ruotsalaisten kanssa on ollut tiivistä ja vaikutteet ovat sekoittuneet puolin jos toisin. Lähekkäisten alueiden nauhakulttuurit ovat siten pikemminkin sekoittunut tulos vilkkaista suhteista.

Eri puolella Suomea asukkailla on ollut yhteyksiä toisistaan poikkeaville alueille maamme rajojen ulkopuolelle. Kanssakäymisen tuloksena Suomessa voidaan erottaa kolme pääaluetta, joilla poimintakuviolliset pirtanauhat poikkeavat ulkonäöltään selvästi muun maan vironnauhoista. Ensimmäiseen alueeseen kuuluvat Suomenlahden saaristopitäjät, Kymenlaakso sekä siihen rajautuneita länsikarjalaisia ja kaakkoissavolaisia alueita. Toisen alueen muodostaa ruotsinkielinen Pohjanmaa ja kolmannen Lappi. Kaikilla edellä mainituilla alueilla kansanpuku oli käytössä varsin pitkään ja sen käytön on katsottu rikastuttaneen nauhan kutomisen perinnettä myöhäiseen 1800-lukuun asti (Kaukonen 1965, 45–46.)


Suomen nauhatyyppien pääalueet

Sisällysluettelo


Kirjoittaja: Susanna Terho