Kaikki teemat
Korsnäsinpaidat

Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen

Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen

 


Korsnäsinpaidan valmistaminen


Korsnäsinpaitojen valmistamiseen tarvittavat työvälineet ovat olleet lyhyet ns. sukkapuikot. myöhemmin pyöröpuikko ja virkkuukoukku. Korsnäsinpaita, kuten yleensäkin perinteiset neulepaidat, on valmistettu sukan varren tapaan pyöröneuleena ilman sivusaumoja. Tällöin ennen pyöröpuikkojen käyttöön tuloa on käytetty kerralla useita lyhyitä puikkoja. Monesta vanhemmasta paidasta voi nähdä kahden puikon välisen rajan. Lyhyet puikot ovat myös mahdollistaneet ryhmätyönä neulomisen.

Virkattujen osien työvälineinä on yksinkertainen koukkupäinen neula. Se on ollut puuta, luuta, metallia tai muovia. Silloin kun virkkaus oli maassamme uutta, ei vielä ollut saatavilla suurta valikoimaa erilaisia neuloja eri tarkoituksiin, vaan virkkuuneulat valmistettiin itse. Vuonna 1885 Isossakyrössä syntynyt Maria Laurila opetteli lapsena virkkaamaan sukkapuikoilla, kun hänellä ei ollut oikeaa virkkuuneulaa. Pohjois-Karjalassa, jossa virkattiin lapasia, kerrottiin, että kokka eli koukku tehtiin luusta, "sian takasorkasta otettiin varovasti se luu". Rautjärveltä mainitaan "metallikokka" ja kerrotaan, että "kotosepät niit tekiit". Aikaisemmin oli ohuissa metallikoukuissa usein puu-, luu- tai korkkivarsi. Koukku ei saanut olla liian terävä ja varren tuli olla kevyesti taipuisa. Virkkaus- ja neuletyöt -lehden ensimmäisessä vuosikerrassa vuodelta 1929 kehotetaan työvälineenä käyttämään teräsneulaa tai Inox aluminiumneulaa. Myöhemmin puhutaan virkkuuneuloista.

Suurin osa korsnäsinpaidoista on tehty villalangasta. Lanka on joko kehrätty kotona tai ostettu kaupasta. 1930-luvulla haastateltu nainen, joka teki korsnäsinpaitoja, piti kotona kehrättyä lankaa parempana ja mukavampana neuloa ja virkata. Ennen työn aloittamista lanka pestiin ja värjättiin. Aikaisemmin käytettiin luonnosta saatavia väriaineita, mutta jo varhain 1800-luvulla tulivat tehdasvärit kauppoihin.

Korsnäsinpaidoissa on käytetty jonkin verran myös puuvillalankaa, joka soveltui kesäpaitoihin. Sitä käytettiin myös siksi, että se oli kirkkaampaa kuin luonnonvalkoinen villalanka ja näin hienompaa. Monissa korsnäsinpaidoissa on sekä puuvilla- että villalankaa. Muutamissa on valkoinen pohjaväri puuvillalankaa ja punainen taas villalankaa. Monissa muuten kokonaan villaisissa paidoissa on keltainen, oranssi ja turkoosi kuvioväri puuvillaa.

Korsnäsinpaitojen valmistamisessa käytetyt tekniikat ovat kirjoneule ja -virkkaus. Paidan miehusta on valmistettu yhtenä kappaleena sukanvarren tapaan ja hihan- ja kaulanaukot on leikattu. Hihat on samoin tehty pyöröneuleena ja virkkauksena. Näin kappaleissa ei ole saumoja, ja kaikki kerrokset tehdään työn oikealta puolelta. Kirjovirkkauksessa ei voikaan olla nurjia kerroksia, ja mikäli työtä ei tehdä pyöreästi, kaikki kerrokset on aloitettava työn oikeasta reunasta. Pyöröneuleen käyttö helpottaa myös kirjoneuleen tekemistä. Vanhemman tavan mukaan neulottaessa pidettiin lankaa oikeassa kädessä ja se heitettiin puikon yli. Uudemman tavan mukaan lankaa pidetään vasemman etusormen päällä ja se nostetaan puikolla.

Korsnäsinpaidan tekeminen on yleensä aloitettu helman virkatusta osasta. Tästä on poimittu silmukat neulottuun osaan ja viimeiseksi on tehty yläosan virkattu osa. Hihat on valmistettu joko ylhäältä suuta kohti tai aloittaen hihansuun virkatusta reunuksesta. Lopuksi kaulan- ja hihanaukko on leikattu. Pääntiehen on vielä virkattu kapea reunus. Usein paita on auki toiselta olalta ja siinä on napit tai nepparit. Joissain uudemmissa paidoissa pääntiestä keskeltä alaspäin on leikattu pieni halkio, johon on virkattu reunus tai aukko on huoliteltu kankaalla ja siihen on ommeltu kiinnikkeeksi napit. Muutamat paidat on ilmeisesti jo käytettyinä muutettu villatakin mallisiksi leikkaamalla ne edestä auki ja huolittelemalla reuna. Joidenkin käytöstä jääneiden korsnäsinpaitojen hihoista on tehty lapaset.

Paitojen valmistuksesta on mielenkiintoisia tietoja. Paidan teko on vaatinut taitoa ja kärsivällisyyttä, joten kuka tahansa ei niitä ole osannut valmistaa. Yksinkertaisiakaan neulepaitoja eivät kaikki osanneet tehdä. Monet oppivatkin korsnäsinpaidan tekemisen taidon päästessään mestarille avuksi. Korsnäsissa kerrotaan joka kylässä olleen mestari, joka valmisti paitoja tilauksesta. Mestari tuli useimmiten taloon tekemään paitaa. Mikäli hän valmisti paidan yksin, työ kesti noin kolme viikkoa, usein hänellä oli apulaisia, ja tällöin paita valmistui viikossa. Tuolloin mestari saattoi tehdä vain vaativimmat osat, virkatut reunukset. Joskus hän oli myös mukana, kun miehustan neulottua osaa tehtiin siten, että kolme naista istui polvet vastakkain ja kaksi neuloi valkoista kerrosta ja yksi, taitavin, täpläkerrosta. Tämä kävi päinsä kun käytettiin lyhyitä sukkapuikkoja. Tällaisesta työskentelystä on tietoja myös Ruotsista. Kun isäntä Anders Hertsiergille tehtiin 1920­luvulla korsnäsinpaita, kutsuttiin taloon kolmen naisen työryhmä. Paidan valmistaminen kesti vain viikon. Materiaalina käytettiin omien lampaiden villaa, joka kehrättiin ja värjättiin kotona. Värit ovat valkoinen, punainen, vihreä ja keltainen sekä oranssi. Paidan helman kuvioina ovat tanssivat tytöt ja ruusut. Paidasta erottaa kohdat, missä puikot ovat vaihtuneet.

Vuonna 1880 syntynyt Henrika Österbacka oli oppinut taidon ollessaan 20-vuotiaana mestarin, Sveda Karlan, apuna. Työ oli mukavaa ajankulua eikä siitä maksettu palkkaa. Henrikan tytär Viola Roos (s. 1911) tekee monia käsitöitä, mutta ei korsnäsinpaitoja. Violan tytär Brita Roos (s. 1937) on puolestaan kiinnostunut paidoista ja on opetellut taidon tutkimalla vanhoja paitoja. Hän on pitänyt Korsnäsissa kursseja korsnäsinpaidan valmistamisesta. Ensimmäisen kurssin hän piti vuonna 1966. Viime vuosina on korsnäsinpaitoja tehty myös muilla paikkakunnilla, erityisesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Nykyään taito opitaan kursseilla, joita kansalaisopistot ja kotiteollisuusyhdistykset järjestävät.



Kirjallisuutta

kierratys_ja_kasityot.php Sisällysluettelo


Kirjoittaja: Marketta Luutonen