Kaikki teemat
Kansanomaiset nauhat

Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen



Suomen käsityön museon kokoelmat

Suomen käsityön museon kokoelmissa on nauhoja sekä esinekokoelmassa että kansallispukukeskuksen kokoelmassa pukujen yhteydessä. Yhteensä nauhoja on esinekokoelmassa yli 200 kappaletta, kansallispukukeskuksen kokoelmassa muutamia kymmeniä. Laajin yhtenäinen nauhakokoelma, suomalaissyntyisen Kitty Collan-Thamin kokoelma sisältää n. 100 kappaletta nauhoja, jotka hän on kutonut sekä Suomesta että Ruotsista keräämiensä nauhamallien pohjalta. Kokoelman suomalaisissa nauhoissa ei ole tietoja nauhamallien maantieteellisestä alkuperästä, sen sijaan ruotsalaiset nauhat on jaoteltu Skoonen, Taalainmaan ja Hälsinglandin nauhoihin. Collan-Tham on kerännyt myös neljä kansiollista nauhamallinäytteitä (436 kpl) sekä kuviomallipiirustuksia (363 kpl) nauhamalleista Suomesta ja Ruotsista sekä Baltiasta. Kansiossa olevista nauhanäytteistä osa on hänen itse suunnittelemiaan malleja. Kansiot sisältävät myös lehtileikkeitä nauhoihin liittyen. Toinen laaja nauhakokonaisuus on vanhaan suomalaiseen kokoelmaan kuuluvat nauhat, joita on noin satakunta kappaletta. Lisäksi muissa kokoelmissa on joitakin yksittäisiä nauhoja, ehkä muutamia kymmeniä.

Suomen käsityön museon kokoelmissa on vain parisenkymmentä lautanauhaa. Tästä määrästä vähemmistönä erottuvat 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta peräisin olevat nauhat, joista pääosa on hevosvaljaisiin kuuluvia nauhoja. Seikka kuvastaa hyvin sitä suuntausta, joka lautanauhojen kutomisessa 1900-luvun taitteessa oli vallalla eli tekniikkaa käytettiin viimeksi juuri mm. ohjaksien tekemiseen. Kokoelmissa ei oikeastaan ole ns. aitoja vaatetuksessa käytettyjä kansanomaisia lautanauhoja, jotka olisivat sijoitettavissa 1800–1900-luvun taitteen molemmille puolille. Enemmistönä Suomen käsityön museon kokoelmien lautanauhoista on 1900-luvun loppupuolella valmistettuja mallikappaleita, oppilasharjoitustarkoituksessa kudottuja lautanauhoja tai vastaavia tilkkuja. Mukana on muutamia tiettyä käyttötarkoitusta varten tehtyjä nauhoja, joita ei kuitenkaan ole käytetty vaan lahjoitettu suoraan museoon. Kansallispukujen yhteydessä on lisäksi muutamia lautanauhoja.

Museon kokoelmissa on parisensataa pirtanauhaa, pääasiassa suomalaisia, mutta myös ruotsalaisia ja jokunen saksalainenkin mahtuu joukkoon. Lautanauhoihin verrattuna pirtanauhoista on huomattavasti suurempi osa peräisin 1800–1900-lukujen taitteesta. Pirtanauhoista poimintakuviolliset nauhat ovat lukumääräisesti parhaimmin edustettuina. Nauhat ovat pääasiassa vanhaan suomalaiseen kokoelmaan kuuluvia punavalkoisia nauhoja, muutamia muitakin värejä sisältäviä nauhoja onneksi löytyy. Yksivärisiä, kuviottomia nauhoja ei juurikaan ole, samoin pohjaloimesta poimittuja ns. mustalaisen nauhoja löytyi vain yksi kappale. Ripsipintaisia nauhoja on niitäkin harvakseltaan, mutta ne ovat hyvin arkisia ja yksinkertaisia verrattuna komeimpiin poimintakuviollisiin nauhoihin. Vertailukohtaa siis löytyy. Saaristolaisuuteen tai kymenlaaksolaisuuteen viittaavia vironnauhoja on vain muutamia ja nekin pääasiassa kansallispukukeskuksen kokoelmassa. Materiaaleista pirtanauhoissa hallitsevat sekä villa että puuvilla, mutta myös pellavaa on käytetty. 1900-luvun pirtanauha-aineisto on pääasiassa erilaisia mallitilkkuja ja harjoituskappaleita tai kokeiluja perinteisten mallien mukaan.

Viitelö- eli verkkonauhat sekä ristikkonauhat ovat huonoimmin edustettuina. Museon kokoelmissa on vain kuusi kappaletta 1980-luvulla työnäytöksessä tehtyjä verkkonauhan pätkiä sekä joitakin vanhaan suomalaiseen kokoelmaan kuuluvia kengänpauloja, jotka ovat malliltaan samanlaisia, vain eri värisiä. Lisäksi on yksittäisiä ristikkonauhoja 1800–1900-luvun vaihteesta.

Vanhan suomalaisen kokoelman nauhojen luettelointitiedot ovat valitettavan usein puutteelliset. Vain yksittäisissä tapauksissa löytyy maininta nauhan alkuperäisestä käyttötavasta. Ilmoitetuista käyttötavoista enemmistönä ovat vöinä ja sukkanauhoina käytetyt nauhat. Käyttötavan puuttuessa esineeltä puuttuu myös sen tausta, historia ja oma tarina, mikä mm. näyttelyiden sekä tutkimuksen kannalta olisi elintärkeää tietoa. Kokoelmasta löytyy kuitenkin yksi herkullinen tarina: Lahjoittajan äiti oli häissä saanut kyseisen poimintakuviollisen pirtanauhan lahjaksi autettuaan häissä morsiamen kärryille.

Toinen suuri puute luettelointitiedoissa on alkuperätietojen puute. Vanhan kokoelman nauhoissa on satunnaisesti merkitty nauhan maantieteellinen alkuperä, suurimmasta osasta se kuitenkin puuttuu Tietyn alueen perinteiset nauhatyypit voi erottaa ilman kirjattua tietoakin, mutta suurimmassa osassa se on vaikeaa. Tutkimuksen kannalta oli kuitenkin ensiarvoisen tärkeää tietää, missä päin maata millaisiakin nauhoja on valmistettu ja mihin tarkoituksiin. Yksi mahdollisuus maantieteellisen alkuperän jäljittämiseen olisi käyttää hyväkseen kansallispukujen yhteyksissä käytettyjä nauhoja ja tutkia niiden mallistoa. Kansallispukujen mallit ja muodot nauhoineen päivineen periaatteessa ovat perinteisiä, juuri tietylle alueelle tyypillisiä malleja. Tämä metodi on kuitenkin hieman arveluttava ja mitään täysin varmoja johtopäätöksiä ei voida tältäkään pohjalta tehdä.

Käsityön museon kokoelmissa on vain muutamat lautanauhalaudat, kun taas pirtoja on parisenkymmentä kappaletta. Nauhapirtojen kokoelma ei kuitenkaan ole mitenkään edustava, koska suurin osa tuostakin määrästä on Kitty Collan-Thamin kokoelman mukana tulleita pirtoja, jotka hän on pääosin koonnut Ruotsista. Pirrat ovat lähinnä 1900-luvun tuotteita eli vanhoja, koristeellisia pirtoja ei juurikaan ole. Vanhan suomalaisen kokoelman kolme pirtaa on ajoitettu 1800-luvun lopulle. Osa 1900-luvun pirroista on teollista tuotantoa.

Kokoelmissa on myös joitakin valokuvia ja dioja sekä kuva- että ääninauhoja liittyen nauhoihin ja niiden valmistukseen. Aineistossa tekijät kertovat kutomisesta tai heidän työtään ja erilaisia työvaiheita on kuvattu.


Nauhojen harrastus 1990-2000-luvulla

Sisällysluettelo


Kirjoittaja: Susanna Terho