Korsnäsinpaitojen synnyn teknisinä edellytyksinä on ollut neuleen ja virkkauksen tunteminen. Suomessa on kinnasneulalla ompelua ja puikoilla neulomista pidetty virkkausta vanhempina tekniikoina. Näistä puikoilla neulominen on sittemmin syrjäyttänyt kinnasneulalla ompelun. Virkkaus on tekniikoista nuorin, ja sitä on käytetty vanhempien rinnalla – ei kuitenkaan niitä syrjäyttäen. Virkkauksesta ei ole koskaan tullut niin suosittua kuin neulomisesta. Kaikki eivät osanneet virkata, eikä virkkausta pidetty edes kunnon työnä, kuten puikoilla neulomista.
Tutkittaessa eri kokoelmien ja arkistojen aineistoa voidaan huomata. että tekniikat on sekoitettu keskenään. Monet tutkijatkaan eivät ole osanneet erotella näitä toisistaan. ja näin on usein virkatun esineen valmistustavaksi mainittu yleisemmin tunnettu neulominen. Sekaannusta ovat lisänneet epäselvät termit. Tarkoitettaessa puikoilla neulomista voidaan puhua myös kutomisesta. Tähän kuuluu myös kangaspuilla kutominen. Neulominen puolestaan tarkoittaa myös neulalla ja langalla kankaalle ompelemista. Länsimurteissa sukkaa kudotaan. Itämurteissa neulotaan. Suomen kielen lautakunta (1981) on suositellut, että »vaatekappaleen valmistamista puikoilla tai koneella sanotaan neulomiseksi ja kankaan valmistamista kuteista ja loimista kutomiseksi".
Neulomisen historia liitetään Suomessa usein Naantalin nunnien valmistamiin sukkiin Naantalin luostarin (1438‑ n. 1580) nunnien sukkien valmistustavasta esiintyy lähinnä kaksi teoriaa. Toisen mukaan sukkia jo tuolloin neulottiin puikoilla ja toisen mukaan ainakin varhaisimmat sukat ommeltiin neulalla. U.T. Sirelius, samoin kuin Riitta Pylkkänenkin, ovat katsoneet sukkien neulomisen tulleen tunnetuksi Suomessa 1600‑luvun alkupuolella. Taito kansanomaistui ilmeisesti vasta myöhemmin 1700‑ ja 1800‑luvulla. Kansanomaisten neuleiden esikuvina on pidetty koneella neulottuja asuja. Onhan neulekone keksitty jo 1500-luvun loppupuolella.
Virkkausta on totuttu pitämään uutena tekniikkana. Ehkä tämä osaltaan johtuu siitä, että virkkauksen historiaa tunnetaan niin vähän. On esitetty teoria, että koukkuaminen olisi neuleen ja virkkauksen välinen puuttuva lenkki. Jotkut tutkijat arvelevat virkkauksen olevan peräisin jo 1200‑luvulta eKr. Samoin sen on katsottu olevan Keski‑Aasiassa jo tuhansia vuosia vanhaa. Euroopassa tekniikka yleistyi vasta 1800-luvulla.
Tanskalainen tutkija Lie Paludan on äskettäin julkaissut teoksen virkkauksen historiasta Euroopassa. Hänkin joutuu toteamaan, että virkkauksesta Euroopassa ennen 1800‑lukua ei ole varmoja todisteita. Ensimmäiset ajoitetut esineet Suomessa ovat 1800‑luvun alkupuolelta. Riitta Pylkkänen tosin mainitsee mm. pusseja ja sukkanauhoja virkatun jo 1700‑luvulla. Ei ole varmuutta. oliko todella kyseessä virkkaaminen ja olivatko esineet valmistetut Suomessa. Aineistooni sisältyvät varhaisimmat tiedot ovat kirjovirkatut pussi ja lakki 1830‑luvulta. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmissa on sukkanauhat, jotka on arvioitu virkatun vuonna 1808.
Erivärisin langoin kirjovirkatut esineet ovat yleistyneet 1800‑luvun puolenvälin jälkeen. Näistä on runsaasti tietoja Länsi‑Suomesta ja melko paljon Itä‑Suomesta, jonkin verran Uudeltamaalta ja Turun seudulta ja vähän muistakin osista maata. 1860‑luvun nälkävuosina oli Rautalammille Savoon kulkeutunut leivänhakuun pohjalaisnaisia, joista osa oli virkkaustaitoisia. Osaksi heidän vaikutuksestaan, osaksi herraskartanoiden ja kansakoulun vaikutuksesta virkkaus tuli muotiin Rautalammilla.
Euroopasta löydetty toistaiseksi vanhin virkkausohje sisältyy hollantilaiseen lehteen Pénelopé vuodelta 1824. Siinä on mm. ohjeita kirjovirkattuihin pusseihin. Ensimmäiset Pohjoismaissa julkaistut virkkauskirjat on käännetty saksalaisesta alkutekstistä 1840‑luvulla. Näissä kirjoissa on paljon pitsinvirkkausohjeita. Yleisesti levinnyt kirjasarja oli de Bazar. joka sisälsi pieniä virkkauskirjoja. Niitä julkaistiin hollannin lisäksi 10 muulla kielellä, mm. ruotsiksi. Nämä olivat tunnettuja myös Suomessa. Ensimmäiset ruotsalaiset virkkausohjeet ovat 1800‑luvun alkupuolelta. Suomen ensimmäinen käsityöalan julkaisu on Alexandra Gripenbergin Koti ja yhteiskunta ‑nimisen lehden liitteenä vuodesta 1894 julkaistu Käsitöitä, myöhemmin Käsitöitä ja pukuja.
Silloin tällöin oli julkaisussa Jokunen virkkausohje ‑ useimmiten pitsin virkkausta varten. Mallien lainaaminen ja vaihtaminen on ollut hyvin tavallista ja jotkut keräsivät itselleen hyvinkin laajoja mallikokoelmia.
