Kaikki teemat
Kansanomaiset nauhat
Suomen käsityön museo, Liisa Korhonen




Nauhojen historiaa
Viitelöidyt verkkonauhat – verkkonauhasta verkkopitsiin

Verkkonauhatekniikka on Euroopassa yhtä vanhaa kuin lautanauhatekniikkakin. Myös Skandinaviasta on tietoja verkkonauhatekniikan osaamisesta aina esihistorialliselta ajalta lähtien, esim. Tanskasta on hautalöytöjä verkkonauhoista vanhemman pronssikauden ajoilta (n. 1000 eKr.). Suomeen verkkonauhatekniikka kulkeutui Skandinaviasta luultavimmin Tanskan ja Ruotsin kautta, mahdollisesti myös idän suunnalta Viron kautta. Tarkkaa Suomeen saapumisajankohtaa ei tiedetä, mutta joissakin 1400-luvulta peräisin olevissa asiakirjoissa on mainintoja tekniikasta (Kaukonen 1965, 102, 106. Nissinen 1938, 80, 84.) Tämä viittaisi siihen, että tekniikka on jo tuolloin hallittu Suomessa hyvin.

Kansanomaiset villalangasta kudotut verkkonauhat ovat varsin vaatimattomia ja yksinkertaisia verrattuna siihen loistokauteen, jota verkkonauhatekniikalla kudotut tekstiilit elivät Pohjoismaissa säätyläisten kodeissa. Verkkonauhatekniikkaa on näet käytetty myös valkolankatöissä mm. pöytäliinojen ja kattovaatteiden koristepitsien eli verkkonauhapitsien teossa. Kudottaessa muuta kuin nauhaa, tekniikasta on käytetty erotukseksi språngning -nimitystä. Språngning -tekniikka on myöhemmällä keskiajalla ollut käytössä koko Pohjolassa ja se on ollut voimissaan ainakin 1600-luvulle asti. Kansainvälisesti språngning -tekniikalla tehtyjä tekstiilejä on löydetty myös Egyptistä ja myöhäisantiikin aikaisista haudoista (Nissinen 1938, 81, 83. Saarto 1941, 24–25.)

Verkkonauhapitsillä koristellut tekstiilit olivat Pohjoismaissa lähinnä säätyläisten elämään kuuluvaa ylellisyyttä aina 1600-luvulle asti. Tuolloin luovuttiin vanhanaikaisena pidetystä tavasta verhoilla säätyläiskotien seinät ja katto tekstiileillä, jolloin myös verkkonauhapitsit katosivat. Ainakin Ruotsissa pitsien teko ja käyttö kansanomaistui, mutta Suomessa ei ole havaittavissa vastaavaa ilmiötä (Kaukonen 1965, 103–106.) Ruotsissa Jämtlandissa harjoitettiin språngning -tekniikalla pitsinkudontaa vielä 1800-luvun lopulla, vaikka muualla maassa tapaa ei tuolloin enää tavattu. Kansanomaistuneiden språngning –pitsien rinnalla Ruotsissakin kudottiin koko ajan verkkonauhoja tarkoituksiin, joissa nauhan piti joustaa (Nylén 1978, 272, 274.)


Ristikkonauhat - sormeillut nauhat

Sisällysluettelo


Kirjoittaja: Susanna Terho