top

Joulun aika

Joulu on nyky-Suomessa vietettävistä vuotuisjuhlista merkittävin. Ensisijaisesti joulu on kristillinen juhla, mutta sen nykyiseen muotoon Suomessa ovat vaikuttaneet sekä muinais-skandinaavien vuodenvaihteen juhla että Suomessa vuodenalkajaisena aikoinaan juhlitun kekrin tavat. (Uusi ajantieto s. 235)

Kristuksen syntymäjuhlaa on vietetty kristikunnan piirissä 300-luvulta lähtien joulukuun 25. päivänä. Jeesuksen syntymää ei voida ajoittaa millekään määräpäivälle Uuden Testamentin perusteella, mutta sijoittamalla juhlan lähelle talvipäivän seisausta, kirkko halusi korvata samalle ajalle sijoittuvan vanhan roomalaisen voittamattoman auringon juhlan. Myöhemmin kristinuskon levitessä pohjolaan, vanha skandinaavien satovuoden lopettajaisjuhlinta syömisineen ja juomisineen oli valmis perusta uudelle kristilliselle sisällölle. (Uusi ajantieto 235)

Suomeen joulun viettäminen on tullut ruotsalaisena lainana, kuten myös joskus keskiajalla sana joulu. Myös suomen kielen sana juhla on peräisin saman lainasanan huomattavasti vanhemmasta muodosta. Karjalassa juhla tarkoitti kekriä ja Etelä-Pohjanmaalla joulua. Kuukauden nimeen joulu on vakiintunut vasta 1600-1700 luvulla. Aikaisemman talvikuun rinnalla joulukuu on mainittu ensimmäisen kerran ilmeisesti vuonna 1668. (Vuotuinen ajantieto s. 270, Sitä joulua en unohda, s. 30)

Joulunaika voidaan määritellä usealla eri tavalla. Kristillisen joulun aloittaa ensimmäinen adventti ja päättä loppiainen (6.1.). Talonpoikainen joulu taas alkoi Tuomaasta (21.12.) ja päättyi Nuuttiin (13.1.). 1800-luvulta alkaen saksalaisen esikuvan mukaisesti kaupunkilaisten ja herrasväen joulun on aloittanut ensimmäinen adventti eli pikkujoulu. Samalla joulun juhlinnan painopiste on vaihtunut jälkipyhistä etukäteisjuhlinnaksi. Nykyään viihdejouluksikin luonnehdittu joulu alkaa viimeistään marraskuun alkupäivinä ja hiipuu joulualennusmyyntien päättyessä tammikuun lopulla. (Juhlan aika s. 212)

Kirjoittanut: Elina Puranen
Kuvat: Keski-Suomen museon kuva-arkisto

top