top

Joulupukki ja joululahjat – joulun kaupallisuus

Yksi vahvimmista nykyjoulun mittareista on joululahjojen antaminen ja niiden saaminen. Lahjat eivät ole kuitenkaan ole aina olleet joulun tärkein sisältö, niin kuin ne nykyisessä kaupallistuneessa joulunvietossa tuntuvat olevan. Suomeen tapa tuli Ruotsin kautta ja levisi kaupungeista maaseudulle ja rikkaiden kodeista jokaiseen tupaan kuten valtaosa nykyisistä joulutraditioista. Ensimmäiset varsinaiset joululahjat Suomessa jaettiin 1700-luvun loppupuolella Turun varakkaissa porvarisperheissä. (Joulukontti s. 28) Maaseudulla, talonpoikaisessa joulussa ei joululahjoja tunnettu vielä pitkälle 1800-luvun loppupuolelle.

Lahjojen antamisella joulun ja uudenvuoden aikoihin on pitkät perinteet. Roomalaisten uudenvuoden juhlissa jaettiin lahjoina kynttilöitä ja vihreitä oksia. Skandinaavien Odin puolestaan jakoi kahdeksanjalkaisella hevosella ratsastaen joko lahjoja tai rangaistuksia. Suomessa 1500-luvulla ylhäissäätyiset antoivat jouluna palkollisilleen ja alustalaisilleen eräänlaista köyhäinapua mutta myös lahjoja ylemmilleen lujittaen näin sosiaalisia suhteita. (Joulukontti s. 27, Uusi ajantieto s. 245)

Uudempaan lahjojen antamiseen liittyi myös kasvatuksellisia tarkoitusperiä. Kilttejä lapsia palkittiin lahjoin, mutta tuhmille oli luvassa vitsoja tai heidät uhattiin jättää kokonaan lahjoitta. 1800-luvun vauraissa kaupunkilaisperheissä lapsia ei tarvinnut enää opettaa työntekoon, mutta familistiset hyveet kuten kurinalaisuus ja kuuliaisuus, perheenisän ja -äidin taidot ja ominaisuudet oli helppo omaksua joulun eli kodin juhlan yhteydessä. Palkitsemisen ja rankaisemisen tehtävään valtuutettiin arvoituksellinen ja pelottavakin joulupukki. (Uusi ajantieto s. 244-245)

Suomalaisella joulupukilla on kahdet juuret: toisaalta se periytyy Keski-Euroopan katolisista lahjojentuojista, kuten pyhästä Nikolauksesta, ja protestanttisen Saksan joulu-ukosta, toisaalta joulupukilla on lähtökohtanaan kotoperäiset tapanin- ja nuuttipukit, jotka kuuluivat joulun pyhien jälkeen kylillä taloista taloihin kiertäviin ilkamoiviin kulkueisiin. (Uusi ajantieto s 245, Joulukontti s. 28) Harmaaseen turkkiin pukeutunut pitkäpartainen tuohinaamariin sonnustautunut ankara joulupukki on sittemmin saanut vaikutteita erityisesti amerikkalaisesta punanuttuisesta ja leppoisanpulskasta joulupukista, Santa Clausista. (Uusi ajantieto s. 246, Joulukontti s. 28, 30) Vaikka nykypukki on ulkoasultaan lähes amerikkalaisen esikuvansa mukainen, on se säilyttänyt suomalaisen tavan jakaa lahjat jouluaattona jokaiselle henkilökohtaisesti kädestä käteen. (Uusi ajantieto s. 246)



Joulupukin ja joululahjojen merkityksen muutokset ovat heijastumaa joulun muuttumisesta kodin juhlasta kaupalliseksi juhlaksi. Teollistumisen myötä kaiken tarpeellisen, myös lahjojen, ostaminen tuli hyväksytyksi. Lahjoihin saatettiin sijoitta huomattavia rahasummia, vaikka muuten korotettiinkin säästäväisyyden merkitystä. Ensimmäisiä kaupallisen joulun hyödyntäjiä olivatkin leikkikaluteollisuus ja makeisten, erityisesti sukaan valmistajat. Entisestä kasvattavsta joulupukista on nykyään tullut sekä tavaratalojen myynnin että koko Suomen turismin edistäjä. (Uusi ajantieto s. 247)

Joulun markkinataloudellinen merkitys on valtava. Sen ympärille rakentuu merkittävä osa teollisuutta ja kauppaa. Tuotantolaitoksissa joulu alkaa vaikutta jo keväällä, kaupan portaassa viimeistään kesällä. Kuluttajille joulun markkinointi alkaa loka-marraskuussa. Monilla kaupan aloilla joulun myynti on noin puolet koko vuoden myynnistä. Joulumyyntiä vauhdittamaan liikkeet saavat jouluisen ilmiasun. Merkittävimmät kauppakadut koristellaan joulukaduiksi ja niiden avajaisista on tullut massatapahtumia ilotulituksineen ja paraateineen. Ensimmäinen joulukatu Suomessa oli vielä vaatimattomasti juhlavalaistu Helsingin Kluuvikatu vuonna 1930. (Juhlakirja s. 197, Vuotuinen ajantieto s. 271)

Joulun kaupallisuutta on aika ajoin pyritty vastustamaan. Jo 1920-luvulla tehtiin propagandaa kotitekoisten lahjojen puolesta, mutta varsinaisesti vain sota ja sitä seurannut niukkuus pystyi vähentämään kaupallisuutta. Taloudellisen tilanteen parantuessa ja Suomen noustua 1950-luvulta lähtien maailman rikkaimpien maiden joukkoon joulun täydellisestä kaupallistumisesta ei enää ole ollut paluuta. Erilaisista ideologisista syistä kaupallisuutta on vastustettu voimakkaasti 1960- ja -70-luvuilla. Nykyään kaupallinen joulu on itsestään selvä osa markkinataloutta, mutta silti itse tehdyn lahjan, esimerkiksi koulussa virkatun patalapun, kotona valetun kynttilän tai omista marjoista valmistetun hillopurkillisen antaminen mielletään yhä erityisen välittämisen merkiksi. (Uusi ajantieto s. 247-248, Sitä joulua en unohda s. 189)

Kirjoittanut: Elina Puranen
Kuvat: Keski-Suomen museon kuva-arkisto

top