top

Joulusauna ja jouluateria – perinteisimpinä säilyneet joulutavat

Jos pitäisi nimetä keskeisimmin joulunviettoon ja sen tunnelmaan vaikuttavia elementtejä, olisivat sauna ja syöminen varmasti yleisimmin mainittuja. Sekä joulusauna että jouluateria omaavat pitkät perinteet ja tuovat eniten talonpoikaisen joulun piirteitä nykyjouluun sekä maalla että kaupungeissa.

Jouluaattona saunominen on ollut osa myös muiden Pohjoismaiden ja Viroin talonpoikaisen joulunvieton perinteitä, mutta erityisen elävänä tapa on säilynyt Suomessa. Aikoinaan joulusauna on ollut koko joulunvieton tärkeimpiä tapahtumia ja siihen piti valmistautua huolella. Saunaan mentiin kekriperinteiden tapaan hyvissä ajoin ennen jouluateriaa. Lämmitys aloitettiin usein jo edellisenä yönä, jotta koko talon väki ehtisi kylpeä valoisana aikana. Näin talon entisille löylymiehille, vainajille, ja haltioille jäi rauha saunoa omaan aikaansa. Joidenkin perinteiden mukaan talon isännän tuli saunasta viimeisenä poistuessaan heittä tujakat löylyt haltioille ja jättää ovi rakoselleen heidän tulla sisään.

Sauna oli esi-isillemme myös pyhä paikka; siellä synnyttiin, kuoltiin ja pestiin vainajat. Jeesuksen syntymäjuhla joulun aikaan teki siitä tavallistakin pyhemmän. Saunassa ei saanut muulloinkaan meluta, puhua sopimattomia tai viheltää, sieltä oli kaikki paha karkotettu, mutta joulusaunassa oltiin hiljaa myös siksi, että sääsket ja itikat eivät seuraavana kesänä kiusaisi. Käsitys saunan pyhyydestä on osaltaan vaikuttanut siihen, että suomalainen saunakulttuuri säilyi, vaikka Länsi- ja Keski-Euroopassa saunat kiellettiin 1600-luvulla epäsiveellisinä aistillisuuden harjoituspaikkoina.

Talonpoikainen joulusaunaperinne sai omat muotonsa myös kaupungeissa. Kaupungeissa yleisissä yhteissaunoissa tavoitettiin joulusaunan harras ja juhlava tunnelma. Vielä nykyäänkin taloyhtiöissä, joissa vielä on talosauna, lämmitetään se jouluna kaikille talon asukkaille. Joulusaunavuorot ovat joko perheille tai naisille ja miehille erikseen. Omakotitaloissa ja maataloissa, joissa nykyään on valtaosin sisäsaunat, joulusaunaksi lämmitetään kuitenkin perinteitä kunnioittaen pihasauna, mikäli sellainen vain talossa vielä on tallella.

Suomalainen jouluateria kantaa myös vahvoja kekrin perinteitä. Jouluna kuului tarjoilun olla erittäin runsas, eikä ruokia korjattu pöydästä ennen arkia. Ruuan loppuminen ennusti talon köyhtymistä. Juhlapöydän kruunasi suuri kylvö- eli toukoleipä, joka oli usein koristettu tähkillä. Tätä leipää ei kuitenkaan syöty joulun aikana, vaan sitä säilytettiin aitassa kevääseen, jolloin se jaettiin paimenelle ensimmäisenä laidunpäivänä ja kyntäjälle ja kyntöhevoselle toukopäivänä. (Vuotuinen ajantieto s. 289)

Nykyäänkin jouluateria on perheen tai laajemman suvun perinteinen kokoontuminen. Se on muodostunut suomalaisittain poikkeuksellisen juhlavaksi ja traditioita vahvasti ylläpitäväksi ja jatkavaksi tavaksi. 1800-luvun juhla-aterioiden tapaan jouluateria on pitkä ja monivaiheinen ja se nautitaan aattoiltana edustavimmilleen katetun ja kynttilöin koristellun pöydän ääressä. Myös juhlaa kunnioittava pukeutuminen kuuluu asiaan, vaikka joulua vietettäisiin vain lähimmässä perhepiirissä.

Jouluaaton ateria on vuoden tärkein perinneateria Suomessa. Suurin osa joulupöydän antimista on tuttuja jo lapsuuden kodista ja niiden valmistusohjeet ovat kulkeneet äideiltä tyttärille sukupolvien ajan. Perinteiset kinkku, lanttu- ja perunalaatikko sekä rosolli ovat talonpoikaista juhlaruokaperinnettä. Lipeäkala yleistyi nimenomaan jouluruokana ruotsalaisten esikuvien myötä, vaikka se tunnettiin vanhastaan Länsi-Suomessa talonpoikien arkiruokana. Kinkun tie joulupöydän kruunuksi nousi yleisen varallisuuden kasvun myötä. 1930-luvulla se pystyttiin jo hankkimaan lähes jokaiseen kotiin. Samalta vuosikymmeneltä peräisin on myös porkkanalaatikon suosio jouluruokana. (Uusi ajantieto s. 248-250)

Raskas perinteinen joulupöytä on myös muuttunut vuosikymmenten saatossa, mutta perusilmeeltään se varsin entisen kaltainen. Kalkkuna ja muut kevyemmät kinkun vaihtoehdot ovat saavuttaneet jonkinlaisen aseman jouluruokina. Lipeäkalan korvaa yhä useammin lohi. Kinkku, erilaiset leikkeleet ja juustot saavat kyytipojakseen nykyisin viinejä perinteisen sahdin ja kotikaljan sijaan. Snapsit ja jouluglögi ovat kulkeutuneet Suomen Ruotsista ja varsinkin glögi on saavuttanut hyvin nopeasti laajan suosion joulunajan juomana. (Sitä joulua en unohda s. 191)

Jouluaterian jälkiruokana aikaisemmin tarjottu riisipuuro on usein väistynyt pikkujoulujen tai jouluaaton lounasajan tarjottavaksi. Sen sijaan aterian jälkeen tarjottavien leivonnaisten ja makeisten määrä on monipuolistunut. Joulupulla, joulutortut ja piparkakut ovat saaneet rinnalleen myös muista maista peräisin olevia joululeivonnaisia esimerkiksi hedelmäkakkuja. Myös hedelmien osuus joulutarjoilussa on tullut entistä suuremmaksi. (Uusi ajantieto s.250-252)

Kirjoittanut: Elina Puranen
Kuvat: Keski-Suomen museon kuva-arkisto

top