top

Jaakko Valo: loka-marras-joulukuu (2000)



Jyväskyläläinen taiteilija Jaakko Valo (s. 1954) on varmasti tuttu kaikille kaupunkilaisille useiden talojen päätyjä koristavien seinämaalaustensa kautta ja mm. Mattilanniemen viidestä erillisestä valkobetoni elementistä koostuvasta Weimar-Chicago -teoksesta (1991). Työskennellessään taiteilija työstääkin sujuvasti erilaisia materiaaleja, ilmaisutyylejä ja muotoja. Teosten yhdistävänä tekijänä on ihmisen luoman todellisuuden käsitteleminen ja tämän todellisuuden tuominen katsojan silmien eteen riisuttuna elämän runsaudesta. Pelkistetty muotokieli on hänen teoksissaan myös oleellista, unohtamatta kuitenkaan esteettisyyttä. Hänen teoksensa ovat valmiita kun muoto ja sisältö ovat tasapainossa ja ne peilaavat taiteilijan omatuntoa ja ajatuksia.

Joulusta Valo kirjoittaa seuraavaa: ”Ehkäpä jo kansakouluajan ensimmäisinä vuosina totuin syyskauden työteliääseen rytmiin. Sama suhde vuoden viimeisiin kuukausiin on säilynyt aina tänne tuhtiin keski-ikäisyyteen saakka. Minun joulua edeltää vuoden parhain ja aikaansaavin työjakso, hiljalleen pimenevät illat, kodikas kaamos ja rospuutto. Rehellisyyden nimissä; viime vuosina tämä märkä ja pimeä kausi on tuntunut aika pitkältä. Kynttilät syttyvät ehdottomasti perheemme ruokapöydässä noina aikoina joka ainoa ilta. Lapsuuden kodissani joulu oli varmuudella vuodenkierron tärkein juhla. Koulu toi vahvasti esille joulujuhlissaan ja opetuksessaan kristillisen sanoman ja mytologian, jota taas kodissani ei millään tavoin korostettu. Minun lapsuuteni jouluun liittyi vahvasti salaperäisyys ja sadun maailma, tontut ja tietysti joulupukki. Oma perheeni valmistautuu jouluun ”maallisin” tavoin ja kohtalaisella huolella, eihän siitä muuten syntyisi vuoden tärkeintä pysähdystä ja perhejuhlaa. Sopivassa suhteessa lahjontaa, hyvää ruokaa, lukemista, joululauluja ja vierailut vanhempiemme luona - näistä koostuvat jouluperinteemme.”

Kolmiosaisessa teoksessaan ”Loka-marras-joulukuu” Valo halusi juhlistaa ja tietyllä tavalla konkretisoida, tehdä näkyväksi viime vuosituhannen kolmen viimeisen kuukauden ajankulun ja vuosituhannen vaihdon. Hän kirjoittaa teoksen olevan ”mietiskelyn ja keskittymisen aikaansaama ajan säilömisyritys”. Teos valmistui vuoden 1999 kolmen viimeisen kuun aikana niin, että Valo veisti joka päivä teokseen yhden osan abachi –puulajista, jota hän kuvaa pehmeäksi ja kevyeksi, ja materiaaliksi, joka kestää pientenkin yksityiskohtien esilletuonnin, kuten tässä triptyykki -teoksessa.


Kirjoittanut
Johanna Karlstedt

Lähteet
Jaakko Valon sähköposti (Johanna Karlstedtille) 26.5.2008

Valokuva
Jyväskylän taidemuseo

Castrén Hannu ja Valo Tapio, 2004. Jaakko Valo – kuvanrakentajan manifesti. Minerva Kustannus Oy, Jyväskylä.

top