Oppilaiden muistot
kaikki  |  tekstiilikäsityö  |  tekninen käsityö  |  etusivu

Muistoja on kertynyt tähän mennessä 332 kappaletta:


Mummu(minä) oli emäntäkoulussa. Tein 6 metriä pyyheliinakangasta ohuesta pellavalangasta. Aikani sitä kudottuani, reunasta katkesi muutama loimilanka. Opettaja tuli korjaamaan sen. Hän oli tosi vihainen, huusi oikein tosissaan. Sinä se et sitten osaa mitään yms. Kuitenkin sain kympin käsitöistä todistukseen. - Mirjami 12.5.2020


Mummu oli emäntäkoulussa - N 12.5.2020


Haastattelin mummoa ja pappaa. Mummo kävi koulua 60-70 luvulla ja pappa 50-60 luvulla. Silloin tehtiin hyödyllisiä käsitöitä. Mummo teki vohvelikankaasta kuvioidun ruokaliinan ja jumppakassin. Paljon piti kutoa sukkia ja lapasia. Parhaiten mummolle jäi mieleen oranssi tyynynpäälinen koska se oli mummosta niin hieno. Pappa teki puunkantotelineen ja linnunpöntön. Ja metallitöissä pihakeinun jonka kehikko on vieläkin mummolanpihassa varaston takana. Pappa tykkäsi metallitöistä eniten. - MP Karstula 10.5.2020


Haastattelin 73-vuotiasta mummoani. Hän kävi koulua 1950 -luvulla. Koulussa hän piti erityisesti käsityöstä. Hän muisti käsityössä piirretyn liinan merkkauksen ja sukkien kutomisen. - MattiK 10.5.2020


Kysyin papan puolisolta mitä oli tehnyt käsitöissä. Ikä 70 vuotta. Hän oli tehnyt pyyhkeitä, jotka kirjailtiin. Lapasia ja sukkia kudottiin useammat. - E.E.E 10.5.2020


Kysyin papan puolisolta mitä oli tehnyt käsitöissä. Ikä 70 vuotta. Hän oli tehnyt pyyhkeitä, jotka kirjailtiin. Lapasia ja sukkia kudottiin useammat. - E.E.E 10.5.2020


Pappani teki alakoulun käsitöissä kirvesvarren,vasaranvarren, lintulaudan, kalanperkuu laudan ja puunkantotelineen. Virkkaamalla pyöreitä ja kantikkaita pannunalusia. - E.E.E 10.5.2020


Pappani teki alakoulun käsitöissä kirvesvarren,vasaranvarren, lintulaudan, kalanperkuu laudan ja puunkantotelineen. Virkkaamalla pyöreitä ja kantikkaita pannunalusia. - E.E.E 10.5.2020


Koulussa alaluokalla n.10 vuotiaana pappani teki puuluistimet, jossa terinä käytettiin vanhoja pistosahanteriä. Luitimilla luisteltiin oikeasti. Ne on tallessa vieläkin. - E.E.E 10.5.2020


Haastattelin 71 vuotiasta mummuani.Mummoni askarteli kolmannella luokalla käsityöpussin. Ala-asteen aikana myös puolihameen ja lapaset. Mummoni aloitti koulun 1955. Mummo ei hirveästi tykännyt käsitöistä, mutta vanhempana mummu virkasi ja kutoi - Aadahelmi 6.5.2020


Mummu aina tykkäsi käsitöistä. Siellä tehtiin patalappuja ja virkattiin sekä kudottiin lapasia villasukkia ei kuitenkaan tehty. (kansakoulu) Kansakoulussa oli vain pehmeitä materiaaleja eikä puutöitä. Käsitöistä ei ole epämukavia muistoja lainkaan koulussa oli yksi opettaja, joka opetti kaikkia ja oli todella mukava. (1940 luvun alku ja puoliväli) Miten käsityö inspiroi tekemään tulevaisuutta ajatellen? Ei ollut koskaan epämukavaa ja teki silloin tällöin jopa kotona käsityötuotteita Kuten kampalaukkuja. Vanhemmalla iällä mummu alkoi maalaamaan posliineja. Yhteiskoulun ajoilta ei oikein muista, että oliko käsitöitä. Jolloin keskityttiin enemmän piirrustukseen. 1-3 luokilla oli käsitöitä, jonka jälkeen se vaihtui kotitalouteen. Mummi on tehnyt paperista ruutumaisia käsitöitä, josta sitten siirryttiin virkkaukseen. Muun muassa patalappuja. Myös kutomista harjoiteltiin. tytöille ei lainkaan siihen (1950 luvulla) aikaan ollut puukäsitöitä. 3-6 luokilla kudottiin lapasia. Myös ommeltiin jonkun verran. Vohvelikankaaseen tehtiin kirjontaa värillisillä langoilla. Yläasteella tehtiin esiliinoja. Ammattikoulussa mummi oli pukuompelulinjalla opiskelemassa, jossa tehtiin hameita ja puseroita yms. Myös asiakkaille tehtiin tilaustöitä. Noin 2 tuntia päivässä käsitöitä ammattikoulussa. Ompelukoneita ei ollut ennen kuin vasta viidennellä ala-asteluokalla. Opettajat on ollut todella hyviä ja ystävällisiä. Neuvottiin hyvin ja selkeästi miten tehdään. Tilaustöissä asiakkaat olivat todella tarkkoja, joten sai olla todella tarkka että sai mieleisen asiakkaalle. Ukin haastattelu Myöhemmillä luokilla kansakoulussa tehtiin takan hiilihankoja, Kuumentamalla ensin tankoa, jonka jälkeen tehtiin kierteitä metalliin. Ja varteen niitattiin koristeellinen metalliosa. Puinen kädensija, joka itse tehtiin. Työkalut olivat todella hyviä sen aikaisiksi 1950 luvun puolivälissä. Ennen vanhaan tehtiin kapiokirstu, joka tehtiin morsiammelle. Pieni saranallinen rasia, joka poltettiin, jotta saatiin syykuviot näkyviin. Myös kulmat suojattiin metallilla. Ukki on ylpeä tekemästään kirves varresta. Hänen mielestään tämä tarvitsee suunnittelusilmää, jotta sitä on hyvä käyttää. Kuulemma myös ukin isä käytti vallan tätä kirvestä omissa puuhalkoissaan. Myös keinutuolin joskus tehty. Ei ollut nakkilalainen pinnakeinutuoli. Jalakset tehtiin koivusta, jotka oli noin 50 mm leveitä ja käsinojat ja istuin topattiin. Tässä työssä tuli jonkun verran monimateriaalisuutta. Istuin tyynyn sisällä oli metallijouset ja näitä ympäröi nahkainen remmi. Ja päälle pehmuste ja sitten vielä verhoilukangas. Veisteli myös joskus rahtilaivan pienoismallin umpipuuhun. 9.4.2020


Mummuni muisteli tehneensä ensityönään käsityöpussin, johon sitten laitettiin keskeneräiset työt. Hän kertoi kuinka joka syksy neulottiin jotain, useimmiten sukat. Häntä oli myös kovin harmittanut kuulla serkuiltaan kuinka hienoja ja erilaisia töitä he saivat toisessa koulussa tehdä. - Emilia 9.4.2020


Haastattelin äitiäni, äidin siskoa ja anoppiani. He ovat kaikki kolme suurinpiirtein saman ikäisiä ja heillä kaikilla oli yhtenäinen näkemys siitä, että käsitöitä tehtiin heidän kouluaikanaan paljon ja opettajat vaativat tyttöjä tekemään jo nuorella iällä melko vaativia käsitöitä kuten esiliinoja, joihin kirjailtiin tai virkattiin monimutkaisia kuvioita ja pitsejä. Kaikki kolme olivat myös koulussa neuloneet sukkia ja tumppuja. Äitini kertoi, että neulominen oli ollut hänen kohdallaan sitä, että silmukat olivat juuttuneet puikkoihin ja neulejälki oli ollut äidin omasta mielestä kauheaa. Hän koki myös, että opettaja oli ankara ja otti silmätikuski sellaiset oppilaat, jotka eivät tekstiilikäsitöissä olleet hyviä. Opettaja oli myös hämmästellyt avoimesti sitä, kuinka äitini saattoi olla niin "tumpelo" käsistään, kun hänen sisarensa vastaavasti oli hyvä tekstiilitöissä. Molemmat sekä anoppini että äidin sisko olivat pitäneet kovasti tekstiilikäsitöistä ja äitinikin tunsi olevansa omillaan sitten, kun oli päässyt tenkisiin käsitöihin ja oli saanut käyttää sahaa ja vasaraa. Anoppini kertoi, että oli ommellut paidan ja esiliinan. Äidin sisko taas kertoi, että koulussa oli kyllä ollut ompelukoneita, mutta silti esimerkiksi napinlävet opeteltiin ompelemaan käsin. Ompelussa myös kaikki saumat harsittiin ennen ompelua, pelkkä saumojen neulaaminen ei riittänyt. Opettajat myös vaativat, että harsimisjälki tuli olla siistiä ja suoraa. Heille ei kelvanneet ns. "harakanvarpaat". - A 9.4.2020


Vuonna 1955 syntynyt äitini muisteli erästä mieleensä jäänyttä tilannetta kansakouluajoiltaan 60-luvulta. Äitini oli tuolloin toisella tai kolmannella luokalla ja iästään huolimatta hän tiesi paljon käsitöistä, olihan hän kiinnostuneena seurannut taitavan äitinsä aktiivista työskentelyä erilaisten käsitöiden parissa. Äidinäiti oli tehnyt äidilleni kauniin, tuolloin muodissa olleen norjalaistyylisen kirjoneulevillatakin. Eräänä päivänä kansakoulun opettaja oli alkanut kehua villatakkia ja kysynyt kuka sen oli tehnyt ja miten. Kysymyksestä innostuneena äitini oli alkanut selittää, kuinka vaate oli ensin neulottu suljettuna neuleena ja sitten keskeltä ommeltu ompelukoneen suoralla ompeleella -siksakkiahan ei äidin polku-Singerissä ollutkaan! ja lopulta leikattu edestä keskeltä ompeleiden välistä auki. Äiti ei päässyt selostuksessaan pitkälle, kun opettajalta pääsi surkea, säälittelevä parahdus "Voi hyvä lapsi, eihän neuleita niin tehdä, eihän niitä leikata!" Opettajan typerä kommentti tuntui nöyryyttävältä. Hetken äitini yritti väittää vastaan, mutta alkoi jo itsekin epäillä opettajan auktoriteetin alla omaa tietämystään. Kotiin päästyään äitini oli kysynyt omalta äidiltään asiaa ja saanut varmistuksen; villatakki oli tehty juuri kuvatun laisella tekniikalla. Äitini muistaa tapaukseen liittyvän harmistuksen tunteen vieläkin hyvin - ja toivoo, että kyseinen opettaja ymmärsi myöhemmin tehneensä vääriä oletuksia. Äitini kertoi myös toisesta kouluaikaisesta muistostaan. Tämä muisto on varmaan jäänyt mieleen siksi, että se on ollut lapsen itsetuntoa vahvistava ja yhteishenkeä ja perhesidettä kohottava. Tuolloin enintään 10-vuotias äitini oli rakentanut nukelle sängyn pahvilaatikosta ja ommellut ompelukoneella äitinsä opastamana sänkyyn lakanat sekä neulonut päiväpeiton. Patjakin sängyssä oli. Äitini muistelee työn olleen ihana yhteinen projekti hänen oman äitinsä kanssa. Osan työstä äitini valmisti kouluajalla ja muistaa saaneensa ansaittua ihailua ja kannustusta työhön mukavalta, vastavalmistuneelta opettajalta, joka oli innostuneena halunnut kuulla, millaisia käsitöitä äitini tekee yhdessä oman äitinsä kanssa. Muisto tuntuu tuoreelta, kun kuuntelee äitini kuvailua nuken päiväpeitosta: "ruskea, paksu ja pehmeä lanka, pitkät langanjuoksut sen ajan viimeisimmän muodin mukaisesti." Äitini kertoi myös kotiin sijoittuvan huvittavan, mutta onnellisen käsityömuiston. Hän oli ihmetellyt mitä äitinsä neuloo, kun tämän käsissä oli ollut jokin kiinnostavan näköinen punavalkoinen neuletyö. Äitini oli kysynyt asiaa ja saanut vastauksen: ”kaulahuivia”. Äitini mielestä tuo kaulahuiviksi väitetty näytti aivan nukenmekolta, mutta hän ei kuitenkaan kyseenalaistanut äitinsä väitettä, ihmetteli vain kovasti. Jouluna asia selvisi: äitini sai lahjaksi nuken, joka oli puettu neulottuun punavalkoiseen mekkoon. - Tytär 9.4.2020


Mummuni on aina tykännyt tehdä käsitöitä pienestä pitäen. Hän muisteli, että oli kolmosella tehnyt käsityöpussin, johon tehtiin omat nimikirjaimet. Tässä pussissa säilytettiin keskeneräiset käsityöt. Neljännnellä luokalla he olivat jo tehneet villasukat, pipon, lapaset ja kaulahuivin. Eräs ikävämpi muisto mummullani oli villasukan tekemisestä. Hän oli aina nopea tekemään käsitöitä ja sai villasukan nopeasti tehtyä. Opettaja ei uskonut, että mummuni oli sen itse tehnyt ja veti mummuni hiuksista ja purkasi villasukan alkuun asti. Mummuni oli mennyt koulun jälkeen itkien kotiin ja kertoi, mitä koulussa oli tapahtunut. Mummuni isä kun kuuli tästä niin lähti heti pyörällä opettajan luokse. Seuraavana päivänä koulussa opettaja pyyteli kovasti anteeksi käytöstään ja teki mummuni villasukan sukanlavan päähän asti. Mummuni kaikesta huolimatta tykkäsi vielä käsitöistä onneksi. Mummuni kertoi myös, että he tekivät koulussa revinnäisiä. Kerran mummuni revinnäisellä tehty tyynynpäällinen oli opettajan mielestä niin hieno, että se lähetettiin Helsinkiin erääseen kilpailuun. Tässä kilpauilussa mummuni tuli toiseksi! Mummuni on koulunkin jälkeen tehnyt kaikenlaisia käsitöitä ja tekee vieläkin. Hän keksii aina jotain uusia käsityöprojekteja. - S 9.4.2020


Koulussa kudoin 3.luokalla (vuonna 2006) kaulahuivin. Työn tekemiseen meni paljon aikaa. Huivi on neulottu joustinneuleena 2o, 2n. Huivista tuli mielestäni oikein hieno. Huiviprojektini aiheutti huvittavuutta, sillä 4.luokkalaiset tekivät palatossut samassa ajassa. Pidin käsityöstä koulussa. - Aino 9.4.2020


Mummuni on aina pitänyt käsitöistä. 50-luvun lopulla hän teki koulussa tyynyliinan. Tyynyliina tehtiin valkoiselle puuvilla kankaalle. Kankaaseen kuvioitiin valkoisella mouline-langalla omat nimikirjaimet sekä kuvio. Kuvio tehtiin nimikirjainten molemmille puolille. Kuviossa on lehtiruoti, josta lähtee monia pieniä lehdyköitä. Tyynyliinan molempiin päihin laitettiin pitsit. Tyynyliinan umpinaisessa päässä on puolet pienempi pitsi kuin toisessa päässä, josta tyynyliina narujen avulla suljetaan. Tyynyliina on hänellä edelleen tallessa. - Aino 9.4.2020


Olen aloittanut koulunkäynnin vuonna 2006. Ensimmäisillä luokilla käsityö oli lähinnä askartelupainotteista, mutta muistan, että olen ommellut käsin pehmolelukissan, joka seikkaili äidinkielen lukukirjassa. Lisäksi esikoulussa olen huovuttanut koiran sekä tehnyt liinan vohvelikankaalle ja kirjonut siihen erilaisia muotoja. Käsityö on aina kuulunut lempikouluaineisiini, mutta alakoulussa tykkäsin etenkin puukäsitöistä. Olen tehnyt 3-6 -luokalla siellä mm. pienen kaapin sekä CD-kotelotelineen. Tekstiilitöissä oli tarkoitus neuloa itselle pipo, mutta siitä tulikin niin pieni, että se on nukelle sopiva. Lisäksi tein ainakin collegeliivin, jonkun pussukan, pienen kukkasen virkkaamalla sekä repun, johon piti kirjoa kuva. Parina vuonna koulussa järjestettiin myös käsityökerho, johon innokkaana osallistuin. Sieltä on jäänyt mieleen, että tein kaksi mosaiikkipeiliä sekä tyynyn, johon huovutin pupun. Yläkoulussa en teknisestä työstä oikein välittänyt, mutta tekstiilityö oli todella mukavaa. Pakollisissa teknisessä tein salaatinottimet, voiveitsen, kyltin, kosteushälyttimen sekä amppelitelineen. Pakollisessa tekstiilissä tein ryijynukkatossut sekä hupparin. Olisin halunnut jatkaa tekstiilityötä koko yläkoulun ajan, mutta pitkän tekstiilityön ryhmää ei syntynyt. Onneksi kahdeksannen luokan tekstiiliryhmä kuitenkin syntyi ja tein siellä virkkaamalla maton sekä kukkaryijyn ryijynukkatekniikalla, johon yhdistin myös kirjontaa. - M 8.4.2020


Mummuni muistaa neuloneensa pienenä pikkusiskolleen mekon. - J 8.4.2020


Pappani on virkannut patalapun, ommellut käsin nenäliinan, tehnyt voilastan, kynäkotelon puusta, sohvapöydän, arkun jossa on jalat ja kansi sekä ovellisen seinäkaapin. - M 8.4.2020


Haastattelin 80-luvulla koulun käynyttä isääni. Hän on tehnyt alakoulussa hiekkalaatikolle leluja lähinnä pikkuveljelleen, mutta myös itselleen. Esim. rekiä, siltoja, traktoritalleja, kyntöauroja ja peräkärryjä. Löylykauha ja makkaratikkuja on myös tullut tehtyä. Kolmosella hän on tehnyt naulakkopeilisysteemin saunalle. Nelosella hän teki pienen kukkapöydän, joka on hänen siskollaan edelleen käytössä. Viidennellä ja kuudennella ei hän juuri käsitöitä koulussa tehnyt, koska ei ollut opetusta. Yläkoulumuistoista hän mainitsi, että on tehnyt seiskalla piianpeilin ja kasilla puutarhakaluston, johon kuului neljä tuolia ja pöytä. Se oli 15 vuotta ainoana pihakalustona, kunnes harmillisesti lahosi. Ysiluokalla hän on tehnyt pihakeinun sekä painonnostopenkin. Tekstiilityötä hänellä ei ole ollut juuri ollenkaan, mutta hän on kotona virkannut äitinsä innostamana. Alakoulussa vohvelikankaasta tehtiin ruokaliina, johon kirjailtiin kuvioita. Lisäksi hän on tehnyt patalaput ja virkkaamalla kaulurin. Ompelukoneella on tullut ajettua ajokortti. - J 8.4.2020


Haastattelin äitiäni, joka on käynyt koulun 80-luvulla. Hänen piti opetella paljon eri kirjontapistoja ja tehdä niistä mallitilkut. Muutenkin kaikista mitä tehtiin, piti ensin tehdä mallitilkku. Hän sitten kirjoi kaksi pientä kukka-aiheista taulua, jotka kiinnitettiin pahville. Työhön piti myös kirjoa nimikirjaimet. Lisäksi hän on neulonut sukat, lapaset ja villapaidan sekä tehnyt neulekoneella neulepuseron ja ommellut paitapuseron sekä saumurilla collegepuseron. Hänen piti myös ommella vauvan vaatteet, johon kuului potkupuku ja kietaisupusero sekä hattu. Muuten ollaan tehty monipuolisesti, mutta virkkausta ei ole tainnut olla, koska ei sitä osaa. Hänellä oli todella tarkat käsityönopettajat. Virheitä ei saanut olla, jos halusi hyvän numeron. Käsityövihkoon piti tarkkaan suunnitella kaikki työt, ennen kuin ne tehtiin. Lisäksi oli myös kaavojen opettelua sekä jäljentämällä että itse suunnittelemalla. Teknisiä töitäkin hänellä on ollut, mutta hän ei muista, mitä siellä tehtiin. Ehkä jokin hyllykkö. Se on kuitenkin jäänyt mieleen, että kun työt oli tehty, oppilaat saivat hyödyntää kaikkia jämiä ja hän tekikin sitten jämäpuista barbeille alakoulussa huonekaluja. Niitä kertyikin sitten aika paljon. - J 8.4.2020


Mummulta on jäänyt mieleen, kun käsitöissä tehtiin kotitalousessut. Muuten työ olisi ollut kiva, mutta ompeleiden piti olla niin täydelliset, että työ oli jopa ahdistavaa tehdä. Essu olikin sitten puolen vuoden projekti. Siinä opeteltiin leikkaamaan ja ompelemaan pitkät henkselit lankasuoraan, tuli muurahaisen polkua etuosaan, monta oikein ommeltavaa nappia ja napinläpeä ja sivusaumoihin ommeltavat taskut. Lisäksi hän on virkannut patalapun, neulonut lapaset ja sukat, tehnyt jonkun pehmolelun vahakankaasta, pyyheliinan vohvelikankaasta sekä poimutetun kesähameen. - M 8.4.2020


Pappani muistaa, että pojat olivat puukäsitöissä ja siellä tehtiin huonekaluja, kuten kaappeja tai jakkaroita. Siinä opittiin esimerkiksi liimaamaan, höyläämään, sahaamaan ja veistämään. Lisäksi on opeteltu, miten teroitetaan höylä. Tytöillä taas oli tekstiilityötä, jossa he mm. ompelivat ja neuloivat, tekivät esiliinoja ja vaatteita. - J 8.4.2020


Valitettavasti edesmenneitä isovanhempia en päässyt haastattelemaan, mutta äiti (65-v) kertoi muistoistaan (sen mitä muisti). Yhtenä ensimmäisistä ja mukavimmista käsityömuistoista äiti mainitsee vohvelipujottelun. Muisteli, että valmiista työstä olisi tullut käsipyyhe, johon näppärimmät virkkasivat nirkkoreunukset. Lankaa sai valita kahta eri väriä ja ne mitattiin tarkasti, ettei vaan otettu ylimääräistä. Äiti oli jo lapsena lahjakas käsitöissä (ja on minutkin opettanut neulomaan sekä ompelemaan ennen kuin kouluun menin). Silti muistelee, että opettaja oli tiukka eikä koskaan tyytyväinen; Oppilaat pelkäsivät häntä ja tunneilla istuttiin kurissa ja nuhteessa. Onneksi tämä ei vienyt innostusta ja äiti edelleen mummuihmisenä ompelee ja neuloo lapsenlapsilleen kaikkea mahdollista. Virkkaaminen sen sijaan ei tarttunut matkaan tuleviksi vuosiksi - enää ei onnistu pylväät tai edes puolikkaat. Virkkaamalla hänen aikanaan on tehty samoja tuttuja töitä, joita itsekin alakoulussa tein - sipulipussi ja patalappu. Yhteinen käsityömuisto meillä molemmilla on se, että alakouluaikana opeteltiin neulomaan villasukat. (Itse olen alakoulussa neulonut myös lapaset, mutta äiti ei muistanut miten heillä oli.) Lanka oli kuulemma karheaa ja kun käsiala oli kovin tiukkaa, niin sormenpäiden iho kipeytyi. Oppi sillä nopeasti tekemään vähän höllempää. Itse en enää muista sukkalangoista muuta, kuin että omani tein kamalasta mintunvihreästä. Ja ennen neulonnan aloittamista opeteltiin kerimään lanka palloksi - niin äidin aikana, kuin omananikin. - Susanna Juhantytär 7.4.2020


Käsityömuistot Valitettavasti edesmenneitä isovanhempia en päässyt haastattelemaan, mutta äiti (65-v) kertoi muistoistaan (sen mitä muisti). Yhtenä ensimmäisistä ja mukavimmista käsityömuistoista äiti mainitsee vohvelipujottelun. Muisteli, että valmiista työstä olisi tullut käsipyyhe, johon näppärimmät virkkasivat nirkkoreunukset. Lankaa sai valita kahta eri väriä ja ne mitattiin tarkasti, ettei vaan otettu ylimääräistä. Äiti oli jo lapsena lahjakas käsitöissä (ja on minutkin opettanut neulomaan sekä ompelemaan ennen kuin kouluun menin). Silti muistelee, että opettaja oli tiukka eikä koskaan tyytyväinen; Oppilaat pelkäsivät häntä ja tunneilla istuttiin kurissa ja nuhteessa. Onneksi tämä ei vienyt innostusta ja äiti edelleen mummuihmisenä ompelee ja neuloo lapsenlapsilleen kaikkea mahdollista. Virkkaaminen sen sijaan ei tarttunut matkaan tuleviksi vuosiksi - enää ei onnistu pylväät tai edes puolikkaat. Virkkaamalla hänen aikanaan on tehty samoja tuttuja töitä, joita itsekin alakoulussa tein - sipulipussi ja patalappu. Yhteinen käsityömuisto meillä molemmilla on se, että alakouluaikana opeteltiin neulomaan villasukat. (Itse olen alakoulussa neulonut myös lapaset, mutta äiti ei muistanut miten heillä oli.) Lanka oli kuulemma karheaa ja kun käsiala oli kovin tiukkaa, niin sormenpäiden iho kipeytyi. Oppi sillä nopeasti tekemään vähän höllempää. Itse en enää muista sukkalangoista muuta, kuin että omani tein kamalasta mintunvihreästä. Ja ennen neulonnan aloittamista opeteltiin kerimään lanka palloksi - niin äidin aikana, kuin omananikin. - Susanna Juhantytär 7.4.2020


Itse muistan tehneeni ala-asteella (2005-2011) ainakin kissapehmolelun ja tuikkutelineen. Tein myös kalapehmolelun ja virkkasin rannekkeen. Muistan myös huovuttaneeni jonkin tyyppisiä koriste esineitä. Elektroniikkatyönä olen tehnyt joulukuusen vesivahdin. - Teemu 6.4.2020


Haastattelin äitiäni. Ihan ensimmäisellä luokalla käsitöissä tehtiin vohvelikankaasta ruokaliina,koska söimme luokassa. Jollain luokalla virkattiin pullon päälle koira. Se on tallessa edelleen. Kolmannella luokalla opeteltiin käyttämään ompelukonetta ja ommeltiin mummolaan ajo paperille. Myöhemmässä vaiheessa ommeltiin insinööriajo,kun oltiin opittu erilaisia ompeleita. Villasukkia,lapasia ja jopa villaliivi kudottiin. Puutöitäkin tehtiin kolmannella ja minä tein sukulaistytön kanssa yhteisen auton,kun opettaja luuli meitä sisaruksiksi. Puinen pannunalunen myös tehtiin. Mosaiikkipaloista tehtiin myös pannunalusia. Koulussa lempiaineeni oli juuri käsityö. Opettaja oli muuten ihan hyvä,mutta hän teki minulle ja kaverilleni kantapään valmiiksi,joten emme oppineet alakoulussa kantapään tekoa. Liekö syynä se,että kaverini oli vasenkätinen ja opettaja ei osannut opettaa sitä nurinpäin. Siinä sitten teki myös minun kantapääni. 6.4.2020


Mummuni teki ala-asteella käsityössä nuken, jonka vartalo tehtiin itse ja jokaisen piti käydä ostamassa kaupasta kuminen pää nukelle. Nuken pää oli raskas ommella kiinni, kaikki piti ommella käsin, kun koulussa ei ollut ompelukoneita. Käsityössä muita töitä oli lapaset, sukat, liinojen kirjominen. Puutyössä tehtiin lihalauta. Työkalut olivat tylsiä, oli vaikea tehdä. Opettaja meni nukkumaan päiväunia käsityötunnilla. Opettaja oli laiska, hän odotti, että kaikki tekee itse työtään. Pojat roikkuivat vain puolapuissa. 6.4.2020


Äitini on tehnyt 70-luvun loppupuolella molla-maija nuken, lintulaudan sekä savitöitä. Lisäksi hän on kutonut pipon, lapaset ja sukat. Ala-asteella hän on tehnyt myös yöpaidan sekä kietaisuhameen. Yläasteella äitini on tehnyt kauluspaidan ja kirjoneulelapaset. Patalappuja hän teki ensimmäisinä kouluvuosinaan. Äitini näytti myös pyyhkeen johon hän on ala-asteella virkannut pyyheliinan pitsiä. - Teemu 6.4.2020


81-vuotias vaarini on tehnyt koulussa kukkakepin, kirvesvarren, jauholapion, jauhoäyskärin, höylän ja saapasrengin. - Sara 4.4.2020


80-vuotias mummini on tehnyt koulussa esiliinoja, joita koulussa pidettiin, neulonut patalappuja villalangasta sekä punonut paperista korinpohjia. - Sara 4.4.2020


Olen käynyt alakoulun 2006- 2012. Ensimmäisellä luokalla muistan tehneeni pehmolelun aapisen hahmosta. Kolmannella ja neljännellä luokalla olen neulonut pallon, ommellut seinävaatteen, pussin mölkylle ja meikkipussin, tehnyt mölkyn, pannunalusen, älypelin, leipälautaset ja tölkkiauton. Viidennellä luokalla olen neulonut pipon, ommellut esiliinan ja tehnyt kellon puusta. Kuudennella luokalla olen neulonut lapin lapaset ja tehnyt avainkaapin. Yläkoulun olen käynyt vuosina 2012- 2015. Seitsemännellä luokalla olen tehnyt voiveitsen, pannunalusen, kasviprässin, kosteushälyttimen, amppelikoukun, ommellut hupparin ja tehnyt ryijytossut. Kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla olin valinnaisessa tekstiilityössä. Siellä olen virkannut isoäidinneliöistä tyynyn, ommellut mekon, ommellut topin, virkannut korin sekä ommellut vauvalle bodyn ja housut. - Sara 4.4.2020


Äitini kävi koulua 70-luvulla ja muisti tehneensä vahakankaasta pehmolelukoiran. - - Tiina 3.4.2020


Haastattelin yli 80-vuotiaita isovanhempiani koulukäsityön muistoista. Mummu muisti kutoneensa yläkoulussa pitkät harmaat villasukat. Sukat tulivat polven yläpuolelle asti hameen alle piiloon. Varsiin ommeltiin ylös napit. Sukkien kutomisessa meni kauan ja mummu ei kertomansa mukaan pitänyt kutomisesta erityisen paljon. Kutominen alkoi innostaa vasta myöhemmin kouluvuosien jälkeen. Pappa muisteli alakoulussa virkanneensa mm. patalaput. Yläkoulussa hän muisteli tehneensä leikkuulaudan, henkarin ja leipälapion. - -S 3.4.2020


Paras koulukäsityömuisto on lukiossa suoritettu lukiodiplomi, jonka suoritin vuoden 2016 tehtävänannosta: 1. KOULUKÄSITYÖ 150 VUOTTA Käsityö tuli Suomessa koulun oppiaineeksi 1866 ensimmäisenä maailmassa. Etsi oman sukusi koulukäsityö ja tarina siitä. Käytä sitä lähtökohtana ja tuota sen perusteella uusi tuote nykypäivään. Mummini on käsityöihminen ja keskustelimme paljon hänen töistään ja koulustaan. Muokkasin hänen sen aikaisista töistä omat uudet tuotteet nykypäivään ja nykyaikaan kuitenkin kunnioittaen alkuperäistä. - TR 2.4.2020


Mummi: Lähes kaikki tehtiin käsin. Ensin kaikki harsittiin ja sitten ommeltiin. Lapsille kudottiin villavaatteita. Lähes kaikki vaatteet ja tuotteet tehtiin käsin, esimerkiksi alusvaatteet, puserot, housut sekä jopa lakanat. Koulun käsityötunneilla opeteltiin heti vaatteiden tekeminen eikä ompelukoneitakaan ollut keksitty. Ei ollut äitiyspakkauksia, joten vauvojen vaatteet tehtiin käsin. Elettiin sellaista aikaa, kun ei ollut rahaa ostaa vaatteita. Pappa: Koulussa tehtiin perunakappa, jolla mitataan kaupassa perunoiden määrää. Nuoruudessaan teki maitokärryn, johon sai renkaat tuttavalta. - Susanna 2.4.2020


+80v mummuni kertoi lapsuuden käsityömuistoistaan seuraavaa: Sodan aikaisessa kansakoulussa ei alemmilla luokilla koulukäsityötä ollut. Oppiminen tapahtui kotona, jossa mummuni perheellä oli lampaita, joiden villasta kehrättiin lankaa, josta sitten kudottiin pitkiä, yli polven tulevia villasukkia. Kansakoulun ylemmiltä luokilta mummuni muisti erityisesti pyhäessun teon. Pitkä essu tehtiin valkoisesta kankaasta, siinä oli taskut ja röyhelöt niskan taa kiinnitettävissä naruissa. Opettaja oli hyvin tarkka tehtävästä työstä ja ompelukoneella piti ommella varovasti ja tarkasti. Essuja käytettiin erityisesti sunnuntaisin, kun perheellä oli tapana mennä kylään jonkin tuttavan luokse. Mummu muistaa myös kirjoneensa koulussa esimerkiksi vohvelikangasta, sekä pöytäliinoja. Ihan varmaksi hän ei muistanut sanoa, että oliko kirjonut seinälle kiinnitettäviä tarjotintelineitä ja pyyhetelineen eteen tulevia liinoja kotonaan vai koulussa, mutta samoilla opeilla hän on jatkanut kirjontatöitä tähänkin päivään asti. Mummullani oli jo lapsena haave lähteä opiskelemaan ensin käsityökouluun, jonne hän saikin paikan ja sen jälkeen käsityönopettajaksi. Ennen käsityökoulun alkua pappani kosi ja mummun haaveet jatko-opiskelusta saivat jäädä. 2.4.2020


Alakoulun käsityötunneilta muistuu mieleen puukauha. Jokainen oppilas haki puuvajasta halon ja sitä sitten alettiin työstää sahalla, kirveellä ja puukolla. Lopputuloksena jokaisella oli oma pieni puukauha. Toinen muistoni on yläkoulun puolelta, jossa tein kalenterin. Puisen laatikon, jossa kiertää päivä, päivämäärä ja kuukausi. Nämä kirjoitettiin paperirullalle kirjoituskoneella. Laatikon edessä on lasilevy ja päällä puukansi. Kansi on mennyt hukkaan, mutta muuten kalenteri on edelleen toimiva. Yläkoulussa teimme myös oikein töitä, minä esimerkiksi valmistin peltisen postilaatikon jokaisen maalaiskunnan koulun edustalle. Peltinen postilaatikko tehtiin metallitöissä. - Aulis 2.4.2020


Minun käsityömuistoni liittyvät alakoulun ensimmäiselle kolmelle vuodelle. Muistan, että joka vuosi tehtiin yksi käsityö, yhden työn tekemiseen käytettiin koko lukuvuosi. Ensimmäisenä vuonna alakoulussa tehtiin vohvelikankaalle kuvioita langalla. Toisella luokalla tein kukkasen, joka ommeltiin ristipistoilla juuttikankaaseen. Kukkanen on sittemmin kehystetty meille seinälle. Parhain muistoni on mollamaija, joka tehtiin kolmannella luokalla. Se oli myös koko vuoden projekti. Mollamaijan tekemisessä ei käytetty lainkaan ompelukonetta, se tehtiin kokonaan kutomalla. Vaatteet mollamaijalle ommeltiin kankaasta ja päärmeet ommeltiin käsin. Mollamaijalla on mekko ja housut. Hiukset ommeltiin päähän kiinni ja silmät ja suu ommeltiin kasvoihin huopakankaasta. Mollamaija on minulla tallessa vielä jossain, mutta en osaa sanoa missä. - Mollamaija 2.4.2020


Haastattelin mummuani 84-vuotta. Viidennellä luokalla piti neuloa villasukat. Valkeasta lampaanvillasta ja niin pitkät, että ne ulottuivat nivusiin asti. Lanka oli paksua ja puikot olivat sellaiset, kun sattui löytymään. Silloin ei oltu niin tarkkoja siitä, ovatko ne juuri tietyn paksuiset. Mummu kutoi sukkiaan koko syksyn ja sai ne lopulta valmiiksi. Sukista tuli niin kankeat, että ne olisivat varmasti kävelleet itsestään. Mummu sanoikin, että ne olivat kuin huopaset. Hän ei osannut sanoa, että tuliko sukat koskaan käyttöön, mutta tekoprosessi ainakin jäi mieleen moneksi kymmeneksi vuodeksi. Seuraavana keväänä heidän piti ommella miesten paita. Ajatuksissa oli kaunis paita lahjaksi isälle, isä varmasti ilahtuisi. Mummu muisteli kuinka nappilistoja laittaessa toiselle puolelle tuli kapeampi lista kuin toiselle, vaikka listojen olisi pitänyt olla yhtä leveät. Opettaja oli neuvonut mummuani, että hänen äitinsä (eli minun isoisoäitini) voisi kotona näyttää, kuinka nappilistojen taitokset harsitaan käsin ja voisi siten harsia ne valmiiksi jo kotona. Tehtyään työtä käskettyä opettaja oli koulussa käskenyt hänet seuraavaksi ompelemaan tikit koneella. Tuohon aikaan ei suuremmin panostettu kunnon perehdytykseen, joten mummu ei tiennyt tuon taivaallista ompeleiden asetuksista ja tästä syystä kone oli ommellut todella lyhyttä ja tiukkaa tikkiä. Opettaja oli tokaissut mummulle: ”voi kuule, nää nappilistat on väärinpäin, pitää purkaa”. Lyhyttä ja tiukkaa ommelta on todella inhottava käsin purkaa, mutta mummu purki ompeleet. Purkamisen jälkeen hän lähti taas ompelemaan opettajan käskettyä ja taas ommel oli liian tiukkaa. Sinnikkäästi mummu lähti jälleen purkamaan ompeleita, mutta purettuaan 1 cm verran ommelta kankaaseen tuli reikä, jolloin mummu iski paidan pulpetille ja tokaisi ”minen tee tätä yhtään enempää” ja siihen jäi paidan teko. Tarina kertoo, että mummu sai tuolloin koulukäsityöstä todistukseen viitosen, mutta myöhemmin kansakoulussa kankaankudonnasta tuli 10, joten kaiketi suunta on vain ylöspäin. - Kaisa 2.4.2020


Minun mummini virkkasi ensimmäisellä luokalla patalapun. Toisella luokalla hän muistaa tehneensä aasin sinapinruskeasta kernikankaasta. Aasin harja tehtiin villalangasta ja se oli myös sinapinruskea. Ristipistotyönä hän teki pienen pöytäliinan, jota hän käytti koulussa ruokaliinana. Neljännellä luokalla hän teki mollamaijan alusta asti käsityönä. Mollamaija sai hiukset mustasta villalangasta ja ne letitettiin. Mummi sai isoäidiltään vanhasta marttapuvusta kangasta mollamaijan asua varten. Koulussa jokaisen mollamaija sai kummitädiksi jonkun luokkalaisen. Mollamaija sai nimen Martta. Mummi muistaa myös tehneensä esiliinan, joka oli vihreä. Koulussa virkattiin myös pitsiä, joka laitettiin itse ommeltuun tyynyliinaan koristeeksi. Ylemmillä luokilla mummi neuloi sukat, villapaidan sekä pyöreänpatalapun ja ompeli puolihameen. 1.4.2020


Mummuni kertoi oman käsityömuistonsa kansakoulusta, kun koulussa opeteltiin neulomaan villasukkia. Käsityönopettaja oli nuori, eikä kuulemma oikein osannut tehdä mitään käsitöitä. Mummulle neulominen oli jo tuttua, koska kotona oli tehty pienestä pitäen kaikenlaisia käsitöitä, joten opettaja antoi mummulle jotain uutta opeteltavaa. Hän sai tehdä haarukkapitsihuivin koulun keittäjän opastuksella. Mummu on siitä lähtien tehnyt haarukkapitsiä vanhoille päiville saakka ja opettanut myös minulle haarukkapitsin tekemistä. 1.4.2020


Oma muistoni liittyy ala-asteelle. Muistan kuinka minulla oli erittäin haastavaa neuloa lapasta. Suurin haaste oli sopivan kokoisen silmukan tekeminen. Silmukat tuppasivat olemaan liian tiukkoja ja tämä vaikeutti työtä huomattavasti. Lopulta lapasesta tuli rannekkeen lämmitin :) - TulevaKäsityönopettaja 1.4.2020


Sain tehdä tilkkuhameen alakoulussa 5. luokalla. Työ oli suuritöinen. Olin hyvin ylpeä kun se valmistui. - Suvi 30.3.2020


Alakoulussa 5-6 luokalla ommeltiin nukke. Veistossa tehtiin nukelle sänky - Pirkko 30.3.2020


Käsityö on aina ollut yksi lempiaineista koulussa. Alakoulussa tekniseen työhön liittyviä muistoja on hyvin vähän, koska jo kolmosluokalla tuli valita, ottaako twknisen vai tekstiilityön, ja valitsin tekstiilin. Tekstiilityö oli aina mukavaa, mutta näin myöhemmin ajatellen teknisen työn laajempi opetus olisi hyödyttänyt paljon. Yläkoulussakin otin valinnaiseksi vain tekstiilityöhön liittyviä kursseja. - N 30.3.2020


Virkkasin itselleni yläasteella rahin matonkuiteista. En tajunnut silloin, miten iso projekti se tulisi olemaan. Muistan kuitenkin nauttineeni rahin tekemisestä ja uuden oppimisesta. Kaikki luokkalaiseni ja opettajani kannustivat minua loppuun asti ja olo oli mahtava kun rahi valmistui ja näytti hyvältä. - Kiira Mertanen 6.9.2019


Ekalla luokalla ommeltiin paperinarukankaalle, se oli kamalan jäykkää ja kovaa niin, että sormiin melkeen sattui. Kadehdin vuotta vanhempaa sisartani, jonka opettaja oli ennen sotia huomannut omille oppilailleen hankkia kanavakangasta. Myöhemmin sitten kutominen oli kammottavaa, silmukoita putoili ja onnistuin ottamaan puikolle vaan puolet langasta, tulos oli kireä ja kamala läpi kouluajan (kävin tyttökoulua, jossa meillä oli pakollinen käsityö neljännelle -nykyinen 8. luokka- asti). Ompelemisesta olisin tykännyt, mutta olin sen kutomisen takia opettajan hampaissa: Se ei osaa kutoa, ei siis osaa muutakaan käsityötä. Reikäommelta ja kirjomisia olisin tehnyt antaumuksella, mutta minut tyrmättiin: et kuitenkaan osaa! Jäi siitä kutomisestakin kuitenkin jotain oppia takaraivoon, tumppuja, sukkia ja isompiakin töitä olen sen opin taidoilla tehnyt lukemattomia koulukäsitöistä päästyäni, eikä ole jälkikasvu niistä valittanut. - Leena Tammela 24.4.2019


Anssi Testaa - Anssi 26.9.2017


Olen syntynyt joulukuussa 1947. Kansakoulun ensimmäiselle luokalle menin sinä vuonna kun täytin 7, eli ollessani vielä 6-vuotias. Jos oikein lasken, oli vuosi 1954. Toisella luokalla teimme esiliinan siniruutuisesta kankaasta käsin ommellen. Siihen tuli punaiset ristipistokirjailut. Olin unohtanut vuosien kuluessa koko jutun. Joskus kymmenisen vuotta sitten, siis ehkä vuonna 2006, sisareni kertoi hänellä olevan tekemäni essun, haluaisinko sen. Tietysti otin sen kiitollisena vastaan. Pesin ja silitin sen, vein kehystämöön, jossa se kauniisti kehystettiin. Nyt se riippuu asuntomme keittiössä herättäen huomiota Delftissä, Alankomaissa. Essu on nyt siis 61 vuotta vanha. - Marjatta Taskinen 23.11.2016


Ala-asteella 1980-luvulla minulla oli ikävä kässän ope. Varmasti hän oli taitava käsityön osaaja, mutta pedagogista silmää ei pätkääkään. Hän purki usean oppilaan villasukan tai lapaset alkuja näyttävästi koko luokan edessä. Kerran piti ommella essu. Kaavapaperi piti tietysti asetella niin, että kankaan taitoksella kohdalle tuli essun keskilinja. Sattumalta sillä tunnilla oli sijainen, joka ei ollut huomannut tarkistaa minun työtäni, ennen leikkaamista. Minulla oli kaava vahingossa kankaiden reunojen kanssa vierekkäin... Essuuni tuli siis sauma eteen. Opettaja tästä sätti minua niin paljon, mitäpä kolmasluokkalainen pieni uskalsi sanoa, ei ainakaan sanoa että se oli sijaisen vika. Sitten kerran piti virkata hyvin ohuesta vaaleasta virkkauslangasta jotain pyörylää. Ope käski meitä aina käsipesulle ennen työn aloittamista, ja takuulla kaikki kävimme. Käsien pesusta huolimatta se pieni virkattu pyörylänalku tummui käsissäni, varmaan kässätuntien aiheuttama jännitys pani kädet hikoamaan ja likaamaan langan. Siitäkin ope jaksoi pisteliäästi huomautella. Hän sulkeutui usein luokan takahuoneeseensa sanomalla "minua ei saa nyt häiritä". Kun ei saanut häiritä, jollain oppilaalla tuli pulmia sukan tekeleen kanssa, mutta ei mennyt kysymään neuvoa. Sitten kun opettaja huomasi virheen, hän oppilasta häpäisten purki tekeleen melkein alkutekijöihinsä. Mutta: aikuisiällä olen selättänyt käsityötraumani ja nykyään neulon ja virkkaan lähes mitä vaan! Olenkin usein naureskellut, että vanha kässänopeni saisi nyt kääntyillä haudassaan, jos näkisi mitä kaikkea osaan! - Hannele 10.8.2016


Ompelimme peruskoulun kolmannella luokalla käsityöpusseja. Kaikki muut valitsivat sentti x sentti puna-valkoista keittiöruutu kangasta. En tykännyt, joten valitsin itselleni ruutukankaan, jossa oli monen erivärisiä puolen sentin ruutuja. Opettaja käski harsimaan kappaleiden reunat yhteen kotona. Kysyin äidilläni mitä harsiminen tarkoittaa ja sain tietää, että se on käsin ommeltava väliaikainen ommel, joka pitää kappaleet paikoillaan koneella ommeltaessa. Tein mielestäni huolellista työtä, mutta opettaja laittoi minut purkamaan, koska harsinpistot eivät osuneet ruutujen kulmiin. En ole harsinut koskaan tuon työn valmistuttua. Tapaus ei kuitenkaan lannistanut käsillä tekemisen vimmaa. Vaatteita olen tehnyt paljon sekä vapaa-aikana että työkseni. - M.L. 10.8.2016


Ala-asteen toisella luokalla virkkasimme patalaput. Joku kohta jäi minulla tekemättä, koska aika pian huomasin, että minun lapustani muodostui vahvasti kolmio. Opettaja totesi, että anna mennä vaan, teet sitten kolmion kun ei siitä neliötä tule. Ongelmaa muodostui, kun toiset tytöt olivat harmissaan, kun he eivät saaneet tehdä kolmiota ja minä olin harmissani, kun en ollut osannut tehdä neliötä :D - AnnaKoo 10.8.2016


Ala-asteen viidennen ja kuudennen luokan tekstiilikäsityön opettaja piti itsestäänselvänä että kaikki tytöt (1981 syntyneet!)osasivat käyttää ompelukonetta - tai ainakin oppisivat minuutin visuaalisella demonstraatiolla. Yritä nyt siinä sanoa että olet "kinesteettinen" oppija ja että näköaisti ei ole pedagoginen vahvuutesi. Sama ongelma neulomisessa. Opettaja näytti ja eikös pitäisi luontua. Peukaloiden luominen lapaseen pelotti etukäteen niin hirvittävästi, että hidaastelin tahallani, pidin pitkiä vessataukoja jne.Kotona naapurin täti ja oma kummitäti värvättiin antamaan ylitunteja (1950-luvulla syntynyt äitini ei ollut hänkään minua kätevämpi), mutta heidän apunsa unohtui kun treenaamiseen ei jäänyt niin paljon aikaa - peruskoulussa kun on muitakin aineita, niitä lukuaineita. Tuomiöpäivä siis koitti vääjäämättä ja opettaja kysyi koko luokan kuullen: "Oletko kaikissa aineissa yhtä avuton?" Syyllisyyden ja häpeän itkun seasta sain vastatuksi: "Vain käsityössä" (se ei ollut aivan totta, myös matematiikka ja liikunta olivat haasteellisia, mutta en menettänyt yöunia ja ruokahalua niiden vuoksi). Lopun kohtalokkaasta tunnista vietin sitten nurkassa niiskuttaen ja purkaen vanhoja lankakeriä. Ala-asteesta on mieleeni jäänyt lähess jatkuva pelon tunne, mutta suurimmaksi osaksi se on tämän käsityöopettajan "ansiota" - vaikka toki 1980-90-luvun kouluilmapiiri oli nykyistä autoritäärisempi. - Hanna Mäkelä 4.6.2012


Käsityön tunneista en ole ikään hirveästi pitänyt, kadun sitä kun rättikässän valitsin. Tosin, teknisessä työssä olisin varmaan sahannut ja räjäyttänyt koko paikan, ja maalannut seinät täyteen. Jotkut kässän työt ovat olleet ihan mukavia, mutta opettaja on ollut ihan kamala. Ehkä yläasteen opettaja on kivempi? Jos ei ole, niin .. Juuri nyt, kun on enää kolme kässänkertaa jäljellä ala-asteella, tuntuu hyvältä päästä kesälomalle. Ei käsityöntunteja pariin kuukauteen ! - matikatti 9.5.2012


Lauritsalan yhteiskoulun käsityötunnilla valmistettiin työtakki, esiliina ja huivi kotitaloustunteja varten 60-luvun loppupuolella. Kotitalousopettaja tuli kerran tutkimaan työmme jälkeä. Minulla oli hienot napinlävet ja muutenkin ansiokas ommel, kympin työ. Kun sitten seuraavana syksynä kotitaloustunnit alkoivat, sain kunniatehtäväkseni silittää opettajan työtakit ilmeisesti tuon tarkistuskäynnin perusteella. "Mie olen särmikäs nainen, joten hihoihin ei sitten enää saa silittää taitetta", kuului ankara ohje. Enpä muuten ole koskaan silittänyt hihataitosta omiinkaan puseroihini, niin painui tuo hyvä ohje mieleeni. - Pipsa 23.9.2011


Käsityömuistoja Kansakoulun käsityötunnit Laukaan sydänmailla toivat mielenkiintoista vaihtelua koulunkäyntiin. Ensimmäisellä ja toisella luokalla tehtiin kangaskäsitöitä ja opeteltiin virkkaamaan patalappuja. Kolmannella luokalla alkoivat puukäsityöt, jotka olivat alussa lähinnä erilaisten työvälineiden käytön opettelua. Jotain sentään saatiin tehtyäkin. Muistaakseni ensimmäinen puukäsityöni oli lankunpalasta työstetty pieni puuvene. Taitojen kasvaessa työt muuttuivat entistä vaikeammiksi. Seitsemännellä luokalla tehtiin jo käyttöesineitä, kuten kirjateline ja kirveenvarsi. Kansakoulun jälkeen käytiin vielä lukukauden mittainen kansalaiskoulu Vihtavuoressa, joka valmisti jo siirtymistä työelämään. Käsityötunneilla tehtiin mm. metallitöitä,kuten jakkara joka valmistui vuonna 1967. Kansakoulussa opittu käsityötaito osoittautui pian arvokkaaksi, kun aloitin Helsingissä kone pajakoulun syksyllä vuonna 1968. Konepajakoulun ensimmäisenä vuotena 1968-1969 oli konepajatöiden teoriaopetusta, sekä metallin lastuavantyöstön oppimista käytännössä. Käsityöt olivat melko vaativia 16 vuotiaalle, mutta kaikesta sentään selvittiin kunnialla. Kaiken kaikkiaan kotona ja koulussa opitut käsityötaidot ovat osoittautuneet elämän varrella hyödyllisiksi. Kaikkea ei ole tarvinnut ostaa valmiina, kun on voinut tehdä työn omin käsin. - Jukka Piironen 23.5.2011


En koskaan ollut innostunut puutöistä, vaikka isäni olikin puuseppä. Ne höyläpenkkiäherrykset olivat tervanjuontia ja mieluiten vietin veistotunnit lautakasan päällä maaten. Mutta annas olla, kun koulussa järjestettiin rottinkityökurssit! Siinä hommassa ei aika käynyt pitkäksi ja sainkin valmiiksi ainakin pari leipäkoria, jotka ovat olleet kovassa käytössä ja vieläkin ehjinä. En varmaankaan tehnyt muuta, koska kurssi oli aika lyhyt. Se kuitenkin todisti, etten ollut syntynyt ihan peukalo keskellä kämmentä. Olisin halunnut, että koulussa olisi järjestetty enemmänkin vastaavia kursseja, mutta ei niitä sitten lisää tullut. Muut eivät ehkä olleet niin innostuneita asiaan, koska materiaalit piti kustantaa itse. - hartti 18.5.2011


Ompelimme yläasteella varsin tiukan ja kuivakan naispuoleisen käsityöopettajan johdolla verryttelyhousuja. Housut näyttivät ihan valtavilta ja olisin tahtonut kaventaa niitä, mutta opettaja (joka usein ja kärkkäästi huomautteli tytöille heidän "ylipainostaan") oli jostain syystä sitä mieltä, että ei pidä kaventaa, housut ovat aivan hyvät. Niin sitten kiukkua niellen ne ompelin loppuun kaventamatta, sillä tuloksella että housut olivat ihan super isot. Sittemin niitä käyttivätkin mm. vaarini ja äitini! :D - Liina 17.5.2011


Teknisen työn opettajani (2 kpl) olivat ymmärtäneet, miten vaikeassa iässä olevia nuoria piti opettaa. Molemmat olivat leikkisiä mutta siinä ohessa saivat meidät jotain oppimaankin. Vaikka tilat ja materiaalit olivat huonoja, niin aina siellä jotain syntyi. Siitä se ajatus sitten lähti --> olen nyt teknisen työn opettaja..;) - Kiipola1984 25.1.2011


Ompelimme kolmannella tai neljännellä luokalla käsityötunnilla esiliinaa. Opettaja ompeli samoilla käsityötunneilla omalle lapselleen mekkoa kauniista kankaasta. Siihen piti kääntää hakaneulan avulla kapeat nauhat. Opettaja ei selviytynyt nauhojen kääntämisestä itse, ja pyysi minua näppäräsormista oppilastaan tekemään sen. Otin tietysti tehtävän kunnia-asiaksi, ja sinnillä nauhat kääntyivät. Sitten oma essuni eteni nauhojen kääntämisvaiheeseen. Se ei oikein tahtonut sujua, joten käännyin opettajan puoleen saadakseni apua. Opettaja nauroi ja sanoi: Äläpä höpötä, mene kääntämään ne itse! (Tottahan minun piti siitä selviytyä, kun olin opettajan käsityön vaikeammat nauhatkin kääntänyt. Ja kääntyiväthän nekin.) Käsitöitä olin tehnyt jo kotona ennen kouluun menoa, kiitos taitavan äitini! Tein kotona nukelle sukat, lapaset, villatakin, lakin, jopa kumisaappaat pyörän sisukumista. Käsityötunnit olivat parasta mitä koulussa oli. - Helmi-mummi 5.11.2009


Kävin vuonna 1948 Kruunuhaan ruotsinkielistä kansakoulua Helsingissä. Tyttöjen käsityötunneilla ommeltiin käsin kankaiset vaaleansiniset alushousut, joiden lahkeisiin tuli reikäommel. Kerran koulutarkastaja (mies) tuli käymään keskellä tuntia ja pyysi saada nähdä minun työni. Häpesin kahdestakin syystä, ensinnä että piti näyttää alushousut tarkastajalle ja toiseksi kun toinen lahje oli toista leveämpi. Hän ei eroa huomannut vaan kehui että onpa tytöllä nätin pöksyt. - Mabbi 16.11.2008


Aargh, miten inhosin koulussa käsitöitä! Olin 7. luokalla äärettömän kiitollinen siitä, että pääsin koko aineesta eroon. Lapasten ja muiden neuleiden vääntäminen oli tuskaa, ristipistoilu näpertämistä ja ompelukoneella onnistuin ajamaan sormeni yli. Tuskin oli yhtäkään käsityötä, josta äiti ei loppujen lopuksi tehnyt suurinta osaa. Jälkikäteen olen ajatellut, että koulun materiaaleilla oli varmaan vaikutusta asiaan. Lamavuosien kangas-valikoimat esimerkiksi olivat aika onnettomat. Isoin juttu on kuitenkin se, että olin aina ja kaikesta eri mieltä opettajan kanssa. 7. luokalla muuten onnistuneen paitapuseron numero laski sen takia, että halusin pistää kankaan nurjan puolen päälle päin. Olen edelleen sitä mieltä, että se nurja puoli on kauniimpi. Miksiköhän keski-ikäinen käsityöopettaja oletti, että teinitytöllä olisi sama maku kuin hänellä? Monta vuotta kului ennen kuin sattumalta, aivan vapaaehtoisesti, tartuin lankaan ja puikkoihin. Siitä alkoi aivan toisenlainen rakkaussuhde neulomiseen, käsillä tekemiseen ja luomiseen. - lapanen 26.8.2008


kässä oli ihan pyllystä! - elzuhh 29.11.2007


Muistuu mieleeni muutama käsityömuisto. Ensimmäisenä tumpuistani tuli erikokoiset ja yritin märkänä venyttää niitä onnistumatta.Seuraavana piti kutoa käsineet, mutta tietystihän nekin pystyin pilaamaan, sillä keskisormi ja nimetön menivät osaksi päällekkäin. Kolmas oli kun ommmeltavana oli puolihame sekä liivi ja minulle osui kaikista rumin kangas.Ei innostanut yhtikäs moisen työn valmistuminen, mutta hitaasti ja hammasta purren sain ne valmiiksi.Aikaa on kulunut ja tyttärentytär kolusi vintillämme ja hänelle kelpasi mummin tekele. On kertonut jopa koulukavereilleen tarinan niiden valmistumisesta. - Mirja L 17.11.2007


Alaluokkien pannulapun pujotustyö, mustekynänpyyhin, pölypyyhkeen ja patalapun virkkaus. Itsesuunnitellun kuvion merkkaus käsityöpussiin, vauvannutun tikkaus (kutominen l. neule), talousesiliina, tavallinen käyttöesiliina, kuviolapaset, pumpulimekko... Pintaneuleet, koneompelu, virkkaus, käsinompelu... Osaisikin tässä eritellä mitä kaikkea noiden arkisten hyötytavaroiden välityksellä pikkuihmisille opetettiin! Kysymys ei ole ainoastaan nähtäväksi tulleesta tuloksesta. -Pyhätyöllä ei ole siunausta, opettajani opetti. Eli jos ei ehtinyt arkena tekemään, ei pyhänäkään -se oli lepopäivä. Työ oli lisäksi oppilaan työ, ei vanhempien. Käsityötä ilossa ja surussa, siinä eräs hyvä väline elämässä selviämiseenkin. Sen on aika näyttänyt. - Marjaana 10.11.2007


Käsityö oli koko kouluajan ainoa aine,jossa tunsin olevani hyvä. Numero olikin aina 10 ja vain kerran 9, koska valitsemani liinan koristelumalli oli vaikeampi ja isotöisempi kuin muilla. Ja sain siis hitaammin työni valmiiksi ja siitä syystä numero laski. Se oli minusta epäoikeudenmukaista. Tein itselleni vaatteita noin 12 vuotiaasta alkaen ja haaveilin vaatesuunnittelijan ammatista. Ammattikoulussa opettaja yritti kannustaa opettajaopintoihin, mutta se ei silloin minua kiinnostanut. Minusta tuli kuitenkin ompelija, jota työtä tein noin 20 vuotta. Nykyään työskentelen koulunkäyntiavusajana ja ohjaan käsityötunneilla sekä tyttöjä että poikia. Vanha opettajani ehkä näki taipumukseni, joten olisi kannattanut uskoa häntä - nyt saisin palkan opetustyöstä,jota teen kuitenkin - vain huonommalla palkalla! - Likki 31.10.2007


Peruskoulussa en voinut sietää käsitöitä!! Materiaalit oli aina jotain kummallisia ja opettajat outoja. Kymppiluokalla oli tosi mukava opettaja joka jaksoi innostaa oppilaitaan ja hankki kiinostavia materiaaleja. Tämä oli varmaan yhtenä hyvänä syynä siis ryhtyä vaatetusalanammattilaiseksi pukuompelun kautta vaatturiksi. Ja olen todella ylpeä ammatistani! - Sari 31.10.2007


Meillä oli kamala opettaja tekstiilitöissä. Huusi ja tiuski jos joku meni pieleen. Ja mulla meni usein, oli kieroja pannulappuja ja ylisuuria, reikäisiä lapasia. Mutta ei tuo opettaja innostusta onnistunut tappamaan, nykyään olen intohimoinen neuloja ja virkkaaja. Puukäsitöistä jäi parempi muisto, en niissäkää mikää haka ollu vaan ei jääny ikäviä muistoja kuitenkaan. Luulenpa että johtu opettajasta, joka oli kärsivällinen ja rauhallinen. - Virpi 30.10.2007


Koulussa neulottiin lapasia ja sukkia, käsien hikoamisen vuoksi lanka ei puikoilla luistanut. Eipä tainnut tulla kovasta yrittämisestä huolimatta lapasista saati sukista valmista koskaan. Kovalla yrittämisellä aina joitakin töitä valmistuikin. Käsityöinnostus loppui kuitenkin joksikin aikaa. Liekö isoäidin ja äidin perintöä, kun innostus käsitöihin lopulta löytyi uudelleen. Opiskelin aikuisiällä jopa artesaaniksi. - Pii 29.10.2007


Ensimmäiset kaksi luokkaa kävin Tampereen Aleksanterin koulussa, opettajana Aino Heinijoki, jota ihailin suunattomasti. Hänen opastuksellaan ehdin tehdä normaalit alakoulun käsityöt: käsityöpussin, ketjusilmukoista tehdyn sipulipussin sekä patalapun ainakin. Kolmannen luokan aloitin muutettuamme siirtolaistilalle Keski-Suomeen Petäjäveden kansakoulussa Elsa Kiisken luokalla. Kahden vuoden aikana ennen keskikouluun siirtymistä ehdimme tehdä ainakin tumput ja sukat. Ehkä teimme muutakin, mutta ei tule mieleen. Kun aloitin oppikoulun käsityöt siellä oli neljännellä ja viidennellä luokalla, mutta kun pääsin neljännelle, muuttuikin opetusohjelma niin, että käsityöt olivat alaluokilla ja neljännellä ja viidennellä kotitaloutta. Niinpä en saanut enempää opetusta/kokemusta käsitöistä. Minulta käsityöt siksi jäivätkin moneksi vuodeksi, vaikka äitini oli kova kutomaan, mistä syystä meillä oli pula-aikanakin lämmintä päälle pantavaa. Vanhimmalle sisarelleni äidin kutomisinnostus onneksi periytyi. Käsityöt palasivat itselläni kuvaan vasta, kun olin muuttamassa pois kotoa vuonna 1970, jolloin ompelin itselleni lakanoita ja tyynynpäällisiä työpaikaltani Finlaysonilta saamistani kankaista. Tein myös solmimalla 120 x 80 cm ryijyn. Äitini perintöä, kutomista, aloin harrastamaan vuonna 1972 odottaessani ensimmäistä lastani. Totta kai kudoin vauvaa varten eri vaateparsia, mutta siinä ohessa myös itselleni kudoin koko puvun, joka vieläkin on käytössä! Myöhemmin sitten kudoin kahdelle lapselleni heidän pienenä ollessaan niin lapaset kuin sukatkin, kun taas vanhin sisareni, joka oli kummankin kummi, teki heille kirjojumpperit ym. Vanhemmilla päivilläni en ole jaksanut enää käsitöihin innostua, kun ei ole ollut tarvetta. Ehkä lapsenlapset saavat minut vielä innostumaan. - Tarja Ahonen 29.10.2007


Ensimmäiset kaksi luokkaa kävin Tampereen Aleksanterin koulussa, opettajana Aino Heinijoki, jota ihailin suunattomasti. Hänen opastuksellaan ehdin tehdä normaalit alakoulun käsityöt: käsityöpussin, ketjusilmukoista tehdyn sipulipussin sekä patalapun ainakin. Kolmannen luokan aloitin muutettuamme siirtolaistilalle Keski-Suomeen Petäjäveden kansakoulussa Elsa Kiisken luokalla. Kahden vuoden aikana ennen keskikouluun siirtymistä ehdimme tehdä ainakin tumput ja sukat. Ehkä teimme muutakin, mutta ei tule mieleen. Kun aloitin oppikoulun käsityöt siellä oli neljännellä ja viidennellä luokalla, mutta kun pääsin neljännelle, muuttuikin opetusohjelma niin, että käsityöt olivat alaluokilla ja neljännellä ja viidennellä kotitaloutta. Niinpä en saanut enempää opetusta/kokemusta käsitöistä. Minulta käsityöt siksi jäivätkin moneksi vuodeksi, vaikka äitini oli kova kutomaan, mistä syystä meillä oli pula-aikanakin lämmintä päälle pantavaa. Vanhimmalle sisarelleni äidin kutomisinnostus onneksi periytyi. Käsityöt palasivat itselläni kuvaan vasta, kun olin muuttamassa pois kotoa vuonna 1970, jolloin ompelin itselleni lakanoita ja tyynynpäällisiä työpaikaltani Finlaysonilta saamistani kankaista. Tein myös solmimalla 120 x 80 cm ryijyn. Äitini perintöä, kutomista, aloin harrastamaan vuonna 1972 odottaessani ensimmäistä lastani. Totta kai kudoin vauvaa varten eri vaateparsia, mutta siinä ohessa myös itselleni kudoin koko puvun, joka vieläkin on käytössä! Myöhemmin sitten kudoin kahdelle lapselleni heidän pienenä ollessaan niin lapaset kuin sukatkin, kun taas vanhin sisareni, joka oli kummankin kummi, teki heille kirjojumpperit ym. Vanhemmilla päivilläni en ole jaksanut enää käsitöihin innostua, kun ei ole ollut tarvetta. Ehkä lapsenlapset saavat minut vielä innostumaan. - Tarja Ahonen 29.10.2007


Äiti opetti käsitöitä jo ollessani hyvin pieni. Sen vuoksi kansakoulun käsityöt olivat aika paljon vain vanhan kertausta. Kolmannella luokalla teimme applikaatiotaulun (siskoni ompeli seuraavana vuonna samanlaisen ja serkuilla oli muutamaa vuotta vanhemmat versiot, siskolla oli erilaista perhoskangasta). Kun työt olivat valmiit, opettaja käytti ompelemaani taulua malliesimerkkinä. Olin tietysti hyvin onnellinen asiasta. Koulumatkalle yksi luokan tytöistä oli järjestänyt minulle pieksäjäiset, koska opettaja oli kehunut työtäni liikaa. Nautin käsityötunneista ja ne ovat olleet suuri osa elämääni koulun jälkeenkin. - Maijastiina 28.10.2007


puukässä on ihan tyhmää - rosa 28.10.2007


Olin varsin taitava käsitöissä. Minulla on niistä pelkästään hyviä muistoja. Parhaiten mieleen on jäänyt nuken teko kansakoulun kolmannelta luokalta. Nukelle tehtiin vartalo ja kaikki mahdolliset asusteet sukkia, tossuja, villatakkia- ja myssyä myöten. Pää oli oikein kauniskasvoinen kuminen ja kaupasta ostettu. Nukke on vieläkin tallessa, tosin kumipää on hajonnut ja nukke sai uuden pään joskus 1970 luvun lopussa. - Riitta Anneli, nuken nimi 28.10.2007


Olin Vuoksenniskan kansakoulun 3.luokan juuri aloittanut kun putosin välitunnilla keinuista ja loukkasin polven aika pahasti.Olin monta viikkoa koulusta poissa ja jäin jälkeen käsitöissä. Olimme tekemässä nukkea alusta alkaen ja sille vaatteet. Kun palasin taas kouluun niin ihana opettajani kutsui minut koulun jälkeen kotiinsa tekemään nukkeani valmiiksi. Se oli mukavaa ja sain siten muut kiinni ja oman nukkeni ja sen kauniin punaruutumekon ja myssyn valmiiksi ajoissa. Ja se jäi erityisesti mieleeni kun opettaja antoi eräänä iltana lopetetttuamme ompelun minulle ison punaisen omenan. Toinen käsityömuistoni on Tainionkosken oppikoulusta. Opettajani Eeva-Leena Uosukainen opetti minut kädestä pitäen käsityön saloihin, sillä olen vasenkätinen ja kaikki ei todella ollut niin yksinkertaista,esim.neulominen ja virkkaaminen! Mutta opettaja sai minut oppimaan ja olen hänen sitkeästä kannustuksestaan erittäin kiitollinen vieläkin. Tarja -53 - Tarja Närevaara 28.10.2007


Kansakoulussa tehtii mekko ,minua suututti kun kaikkien olisi pitänyt tehdä samanlainen,minä halusin erilaisen ja sainkin sen tehdä. Jatkokoulussa teimme vauvan paidan,nutun ja myssyn ,opettaja oli tarkka kaikki tehtiin käsin,tulikin kauniit,mutta harmittaa kun annoin ne naapurin tytön nukelle.Opettelomme parsimaan ja paikkaamaan,opettaja toi omia sukkiaan joita sitten parsimme,nämä muistot ovat vuosilta 1949-55 käsityöt olivat mukavia tunteja,oppi on ollut tarpeen elämässä. AULIKKI. - AULIKKI TOIVONEN 28.10.2007


Muistoni koulukäsitöistä kuusikymmentäluvulta ovat pelkästään hyviä. Kansakoulunopettajani Suoma oli erittäin taitava ja kannustava. Tehtyäni peruskäsityön, opettaja antoi minulle monenlaisia käytännöllisiä ja tarpeellisia lisä töitä. Ylimääräisenä tein mm. ristipistoliinoja-ja tyynynpäällisiä, neulottuja ja virkattuja päähineitä. Kaikki työt olivat minulla tai kotonani käytössä. Keväisin koulussa oli oppilaiden käsitöiden näyttely. Siellä oli mukava nähdä omia käsitöitä. Kunnallisessa keskikoulussakaan innostukseni käsitöihin säilyi ja käsityö harrastuksena sai lisä pontta. Myös silloin minulla oli taitava ja hyvä opettaja, nimi valitettavasti on unohtunut. Keskikoulussa opin tekemään paitapuseroita, yöasuja, neulomaan polvisukkia ja tekemään muita vaativampia käsitöitä. Opettaja kehui usein minun työskentelyäni. Työni esiteltiin usein esimerkkinä onnistumisesta. Harsimisesta ja soljuvasta neulomisestani sain usein kiitosta. Rakkaus käsityöhön on saanut kipinän äidin ja isoäidin opeista. Lisää taitoa ja tekniikkaa olen saanut käsityönopettajiltani. - Eeva Salonen 28.10.2007


Kansakoulun kolmannella luokalla meille tuli oman open sijasta käsityönopettaja Taubert. Oli ilo olla hänen luokallaan, sillä rakastin käsitöitä. Koska opettaja oli kannustava, yritin olla aina vaan parempi. Nopeakin olin. Kun muut tekivät essua, tein sillä välin kaksi essua. Muistan kutoneeni kauniit villasukat, joissa oli tavallista pitemmät varret. Sukat olivat harmaat, mutta kuvioiden värit saimme itse valita. Minä valitsin sinapinkeltaisen langan. Oppikoulussa mielenkiinto käsitöihin väheni, sillä teimme kaikenlaista "turhaa". Onneksi siellä ei ollut kuin kaksi vuotta käsitöitä. Kyllä opettajalla on merkitystä. Yksi osaa olla kannustava, toinen ei. Koulussa opitut taidot olivat koko elämää varten. Vaatteiden ompeleminen, parsiminen, kutominen, virkkaus jne. ovat olleet kullanarvoisia taitoja. - Maaret 28.10.2007


Minulla on hyviä muistoja käsityötunneista.Olin niin innokas tekemään käsitöitä, että ompelin ja neuloin itselleni vaatteita jo 10- vuotiaana.Jatkoin myöhemmin ammattikouluun josta valmistuin pukuompelijaksi ja nyt toimin yrittäjänä, mihin kuluu myös osana ompelu ja kädentaidot. - Tytti 27.10.2007


MUISTOT KOULUN KÄSITYÖTUNNEILTA EIVÄT OLE KOVINKAAN MUKAVIA .VIRKKAAMISESTA EN PIDÄ EDELLEENKÄÄN ,KUTOMINEN JA OMPELEMINEN SENSIJAAN ON OLLUT KIVA HARRASTUKSENI ,VAIKKAKAAN NE EI KOULUSSA OIKEIN OLLEET NINUN LAJINI.PATALAPPU OLI SE KOMPASTUSKIVI SIINÄ VIRKKAAMISESSA ,OLEN TOSIN VASENKÄTINEN SIINÄ LAJISSA ,MUTTA EN USKO ETTÄ SE OLI SE HARMI .PYÖREÄ PITI LAPUSTA TULLA ,MUTTA MINULTA SE EI ONNISTUNUT MILLÄÄN ,TULI IHAN KUIN TONTTULAKKI,SE IHME NAPA SIINÄ KESKELLÄ JA SITTEN IHMEELLINEN RÖYHELÖ REUNOILLA ,KYLLÄHÄN SITÄ SITTEN PRÄSSÄTTIIN JONKINLAISEKSI LITTANAKSI ,EIKÄ SE OIKEIN OPETTAJAA MIELLYTTÄNYT.MUSTEKYNÄN PYYHIN TEHTIIN SILLOIN MYÖSKIN JA SEHÄN TULI SITÄ KAUNIIMPI ,JOS OLI NÄTTEJÄ KANGASTILKKUJA JA SE NAPPI OLI SITTEN KANSSA TÄRKEÄ, NIITÄ IHAN VAIHDELTIIN TOISTEN KANSSA ETTÄ TULI MIELUISA,JA OLTIIN VÄHÄN KATEELLISIA TOISTEN TILKUISTA JA NAPEISTA.OPETTAJAT OLIVAT SIIHEN AIKAAN AIKA ANKARIA EIVÄT MITENKÄÄN KANNUSTANEE JOS EI OIKEIN OSANNUT JA SEHÄN VARMAANKIN JÄTTI SITTEN SELLAISEN MUISTON ETTÄ NE KÄSITYÖTUNNIT EIVÄT OLLEET MITENKÄÄN MUKAVIA.KÄYTÄNTÖ ON OPETTANUT, TYKKÄÄN KÄSITÖISTÄ,MUTTA EN VIRKKAAMISESTA ,PITÄISKÖHÄN KUITENKIN KOETTAA JOSPA SE PANNULAPPU TULISI PYÖREÄ ... - RIITTA 27.10.2007


Teimme lähes kaikkea käsityötä, mm nypläys, frivolitee, makramee. Näitä harrastan edelleen muiden lisäksi. - TMR -50 27.10.2007


Olen kansakoulusta lähtien pitänyt käsitöistä. Ensimmäisenä virkattiin pannulappu, tein keltaisen ja sain siitä 9. Pieni tyttö oli kovin iloinen. Oppikoulussa tehtiin sitten mm. esiliina ja se ommeltiin suurimmaksi osaksi käsin; tikkipistoilla ja joillakin muilla pistoilla, en muista enää. Nyt olen jo kolmen pienen lapsen mummo ja kun teen käsitöitä, ihan mitä vain, niin pienet tytöt haluavat olla aina mukana oppimassa. - eeva 27.10.2007


Kutominen. Ja varsinkin silmukoiden luominen. Painajainen. Silmukoita piti luoda 20. Niin tein. Opettaja tarkisti.Silmukoita olikin 22. Ei kun purkamaan ja luomaan uusia silmukoita 20. Tarkistus, silmukoita taas 22. Tätä jatkui tunnin loppuun ja itkuhan siitä tuli. En ymmärtänyt mitä tein väärin kun silmukoita oli aina 2 liikaa. Eikä opettajakaan selittänyt.Kotona asia selvisi,mutta kutomishalut oli jo menneet. No, pakko sanoa että yläasteen opettaja sai kutomis-ja muutenkin käsityö halut takaisin. - Sirpa 27.10.2007


Kansakoulussa sain tuta, että olen tosi tumpelo käsitöissä. Onnekseni oppikoulussa sain kannustavan kässäopen Hillevi Magnussonin, joka loihti esiin "piilevät kykyni" ja erilaisten käsitöiden tekemisestä on muodostunut elämäni rakkain ja kestävin harrastus. - Tuuli 27.10.2007


Kansakoulussa 60-luvulla teimme mollanukkea käsityötunnilla ja olin päässyt siihen vaiheeseen, että nukke oli vartalon osalta täytetty vanulla ja piti näyttää opettajalle. Opettaja haukkui nukkea: mikäs jauhosäkki tämä on? Ja naureskeli vielä! En ymmärtänyt ollenkaan mikä siinä niin huvittavaa oli ja nieleskelin kyyneleitä ja vielä nyt kun olen 48-v. muistan opettaja äänen. No, eipä opettaja arvannut, että minua ei niin vaan lannisteta, otin yläasteella valinnaisaineeksi tekstiilityön. Lukioikäisenä ompelin itselleni vaatteita ja myöhemmin aikuisena myös lapsilleni ja kummilapsilleni ja myös pehmoleluja ym. Ja sitten vielä aikuisiällä opiskelin vaatetusalan artesaaniksi. Ja nykyään ompelen kaikenlaisia pientuotteita jopa myytäväksi. Ja opetus on tässä: älkää antako opettajan lannistaa innostustanne asiattomilla kommenteilla! - Kirsikka 27.10.2007


Olin innokas virkkaamaan pieniä pyöreitä pitsiliinoja, kaikki erilaisin kuvioin. Opettaja huomasi intoni ja päätti että oppilastöiden kevätnäyttelyyn saisin virkata niin paljon liinoja kuin vain ennättäisin. Tällaisesta "tilaustyöstä" taiteellinen intoni sammahti. Tosin sinä keväänä tein kuten pyydettiin, mutten enää sen jälkeen ole luovuuttani ja käsieni taitoa laittanut tähän lajiin, vaan ihan muuhun. - Kokeilu luo uutta 27.10.2007


Ala- ja ylä-asteella tekstiilityö oli hikistä puuhaa. Ompelutyöt yleensä onnistuivat, mutta kutomisesta ei tullut mitään. Mm. lapaset jäivät 7.luokalla kesken, toinen jäi peukkua vaille ja toinen valmistui puoleen väliin saakka. Tekniseen työhön osallistuminen oli kivaa, mutta opettaja oli ala-asteella pelottava joten tunnitkin olivat kamalia. Teininä eivät käsityöt kiinostaneet, mutta nykyisin olen käsityö-höperö. Neulon, virkkaan, ompelen ja askartelen kaikenlaista. Elämän pituista kammoa käsitöihin ei onneksi jäänyt. - Laura 27.10.2007


näen vieläkin käsityötunnit mustina olen vasenkätinen ,kansakoulussa pakotettiin tekstiilitöillä tekemään oikella kädellä se oli kamalaa eikä siitä mitään tullutkaan - silmäneula 27.10.2007


Tein villapuseron ja opettaja valitsi siihen niin karmeat langat että ei innostanut neulomaan,ikinä en sitä valmiiksi saanut,tais jäädä hihat puuttumaan.tunnit oli väsyttäviä,piti istua hiljaa ja neuloa.sen jälkeen en ole paljon käsitöihin koskenut.virkkaus oli yhtä tuskaa,en osannut pitää virkkuukoukkua edes oikein kädessä,opettaja aina huomautti. - Sari 27.10.2007


Muisto Kaarinan Veitenmäen kansalaiskoulusta.Opettajana Pirkko Surkka, jota me oppilaat vähän pelkäsimme, koska hän oli vaativa opettaja. 40 vuotta jälkeenpäin ajattelen pelkästään myönteisesti silloisia käsityöntunteja. Taatusti tiedän miten kestävä siisti päärme ommellaan tai mikä sauma on paras kulloinkin ommeltavaan työhön. Opin käyttämään vinonauhaa tehokkaasti huolittelussa kuin myös koristeena. Myös värien yhteensopivuutta opin hänen tunneillaan. Käsityötunneilla ommeltiin itselle käyttövaatteita, joiden malleja itse sai suunnitella. Voi noita aikoja. - Birgitta 27.10.2007


Keskikoulun kolmannella luokalla ommeltiin 1960-luvulla kotitalousesiliina. Materiaalit piti silloin itse hankkia. Minulla oli vaaleanpunaista muodikasta BB-ruudullista kangasta. Malli oli aika monimutkainen: leikkaus, tere, vinonauhahuolittelu kulmineen ym. Luokassa oli ainakin 30 tyttöä ja käsityötunniksi nostettiin etupulpetille yksi muistaakseni Eva-merkkinen sähköompelukone. Sinä vuonna ei muuta käsityötä taidettu ehtiä tehdäkään. Koulussa vaihtui sitten kotitalousopettaja ja seuraavana syksynä uudelle opettajalle esiliinat eivät kelvanneetkaan. Äiti joutui sitten pikavauhtia ompelemaan valkoisen esiliinan. Vaaleanpunainen esiliina on edelleen tallessa käyttämättömänä. - Emerentia 27.10.2007


Tykkäsin käsitöistä heti ensimmäisestä eskarin vohvelikangastyöstä alkaen. Koulussa mietin pitkään valitsenko veiston vai tyttöjen käsityön. Tekstiilityö vei voiton, kun kaikki muutkin tytöt valitsivat sen. B-luokalta yksi tyttö oli vähän aikaa veistossa. Ja minuakos harmitti,etten itse uskaltanut. Mutta pian hänkin palasi tyttöjen puolelle. Käsityö oli kivaa. Opettaja oli mukava. Kenenkään "tekeleitä" ei arvosteltu koko luokan kuullen. - Hanna 27.10.2007


Olin kansakoulun ensimmäisellä luokalla kun siellä opetettiin neulomista. Jokaisen piti tehdä kaulaliina. Muilta kutominen hoitui sujakasti mutta omat taitoni tuottivat lopuksi vain surkean ja takkuisen patalapun. Jotain lienen kuitenkin oppinut koska seuraavan vuonna, talvisodan aikaan, sain aikaiseksi kypärämyssyjä, joita lähetettiin pakettina rintamalle. Muistoni liittyväy kannakselle, Terijoelle ja talvisodan alun jälkeen Säkkijärvelle, joka oli ensimmäinen evakkopaikka sodan syttymisen jälkeen. - Pebe 27.10.2007


Valitettavasti minullekkin jäi, niitä epämiellyttäviä muistoja enemmän, kuin mukavia. Villasukan kärkikavennus ei sujunut minulta opettajan ohjeen mukaan. Saimme viedä neuleet kotiin ja jatkaa niitä siellä. Kysyin äidiltä neuvoa ja onnistuin saamaan sukan valmiiksi. Koulussa opettaja ei ollut tyytyväinen erilaiseen kavennukseen ja väitti äitini neuloneen sukan. jouduin purkamaan kaiken kotona neulomani ja tekemään sen uudelleen, tämä nöyryytys, ei unohdu ikinä. Nyt osaan neuloa sukat ihan itsenäisesti. Käsityöt eivät siltikään kuulu suosikki harrastuksiin. Toivottavasti tämänpäivän opet, kannustavat eivät nöyryytä oppilaitaan. - Tarja 27.10.2007


Olin toppuluokalla vuonna -62. Käsityönä piti tehdä virkkaamalla pannulappu. Opettaja kehotti säilyttämään tekelettä jossakin pussissa. Toinkin kodistani tyhjentyneen kahvipaketin sisuspussin jossa säilytin käsityötäni. Opettaja sanoi aina pannulappuani tarkastellessaan että, "Jorman lappua onkin mukava tarkistaa kun se tuoksuu kahville". Joskus katsellessani virkattua, villaista pannulappua tulee mieleeni kansakoulun käsityötunti, kahvintuoksu ja vanhan opettajani myhäilevät kasvot. Jorma 54v - Jorma Salonen 27.10.2007


Olin 10-vuotias Joutsan Yhteiskoululainen, ensimmäisellä luokalla 1952-53, asuin setäni perheessä täysihoidossa, poissa kotoa Jyväskylästä. Olin hyvin kiinnostunut kaikenlaisesta askartelusta ja käsitöistä, mutta sukkaa en oikein oppinut kutomaan.Käsitöitä opetti silloin paikallisen metsänhoitajan rouva, jonka silmätikuksi jouduin sillä seurauksella että keväällä kun sukat piti viedä arvioitaviksi olin pelosta ja painajaisunista aivan kauhuissani, luulin jääväni luokalle, koska opettaja oli sanonut antavansa minulle nelosen käsitöistä. Sukat vielä prässätessä vähän kärähtivät! Kyllä olin onnellinen kun pääsin luokalta, käsitöissä oli kuutonen, joka seuraavassa todistuksessa Jyväskylän Yhteislyseossa muuttui yhdeksiköksi. Olen aina neulonut ja kutonut mielelläni ja paljon, isoäitini oli oikea vanhankansan kutojamestari, joka minulle opetti jossain vaiheessa sen sukan kantapään! - Piponkutoja 27.10.2007


Kansakoulussa 1950-luvun puolivälin jälkeen virkattiin nk. pallopussi puuvillalngasta sipulipussin tapaan.Etenkin poikien oli vaikea opetella virkkauksen alkeita ohuesta puuvillalangasta.Luokallamme oli mm. eräs poika,jolta virkkaaminen ei tahtonut sujua.Hänen työnsä oli hikinen, vanunut ja kova mytty.Opettaja oli erittäin ankara, ja lähes kertanäytön perusteella olisi pitänyt osata tehdä.Samainen opettaja laittoi sitten tämän pojan lausumaan Toivonliiton-juhlassa runoa, josta muistan vain kohdan " kun pallopussia virkattiin ja silmukat nurinpäin tehtiin".Olen tuntenut sympatiaa tätä poikaa kohtaan noin 50 vuotta ja miettinyt, minkälaisen nöyryytyksen kohteeksi hän joutui. - Itsekin kässämaikka 27.10.2007


Kansakoulussa käsityötunteihin liittyi kivojen kirjojen ääneen lukeminen ja tuntien myönteinen ilmapiiri. Oppikoulussa astui kuvaan koulutettu käsityönopettaja, "muurahaispolut, pykäpistot" - ja huonot arvosanat. Elämäni nöyryytys tapahtui nuken ompelemisen yhteydessä. Motiivini oli nolla, kun alettiin ommella nukkea, koska en enää aikoihin ollut niillä leikkinyt. Sille piti ommella lisäksi mm. sukkanauhaliivit. Oma yritelmäni oli varsin vaatimattoman tasoinen. Luokkatoverini, joka oli taitava käsityössä huomasi tuotokseni huolimattomuuden ja vei sen opettajan nähtäväksi. Vieläkin muistan sen tilanteen, kun opettaja nosti nuken sukkanauhaliivit korkeuksiin ja päivitteli, miten huonosti olin liivin käsiaukon pykäpistot tehnyt. Tunsin häpeän ja syyllisyyden sekaisen tunteen ja aloin vihata sekä opettajaa että käsityötunteja. Äitini oli taitava käsityöihminen, itsekin aloin myöhemmin pitää käsitöistä ja tyttärenikin on taitava ompelija ja kutoja. Myös hänellä on koulukäsitöistä negatiivisia muistoja, mutta se on toinen tarina. Tein itse lukioaikana muotivaatteita talvitakkia myöten. Olen tehnyt morsiuspukuni, yhden kansallispuvun, kutonut puikoilla kymmenittäin vaatekappaleita, kangaspuilla mattoja, virkannut metreittäin pitsiä ja kaksi parisängyn peitettä. - Olenkin miettinyt, että kuinka joku ammattipedagoki saattoi kolhaista lapsen minäkuvaa ja sammuttaa käsityötä suosivassa ympäristössä kasvaneen lapsen motivaation totaalisesti vuosikausiksi. - Töölön tyttö 27.10.2007


V 1956 kolmannella luokalla tehtiin lapasia. Sain sinapinkeltaisen värisen langan, josta en oikein tykännyt, mutta muut kauniimmat värit loppuivat jo aikeisemmin. Kudoin kireitä silmukoita kieli poskella. Sormet tahtoivat ihan puutua. Ranteeseen tuli vihreät raidat. Lapaset valmistuivat aikanaan. Käsiin ne meni, kun sormet piti oikein supussa. On ne vieläkin tallessa. Monet naurut niillä on naurettu. Eila vuosimallia 47 - Eila vuosimallia 47 27.10.2007


Aloitin kansakoulun sodan päätyttyä Helsingin Kallion kansakoulussa. Ensimmäinen käsityö, jonka muistan, oli kudotut rannekkeet. Sodan jälkeen oli pulaa vaatteista, ja ilmeisesti takkien hihat olivat usein liian lyhyet, koska tarvittiin ranteiden peitoksi n.s. rannekkeet. Siihen aikaan oli tapana, että joku oppilaista istui luokan ulkopuolella ja vahti luokan oven vieressä olevaan naulakkoon jätettyjä ulkovaatteita. Silloin ilmeisesti vaatepulan vuoksi varastettiin naulakosta vaatteita. - Meillä oli käsityössä meneillään juuri rannekkeet ja minä istuin luokan ulkopuolella vaatteita vahtien ja ajankuluksi minulle oli annettu rannekekäsityö. Koska en ollut mikään hyvä käsitöissä, enkä ollut koskaan aikaisemmin kutonut mitään, niin olin onnellinen, kun työ sujui ja toinen ranneke oli melkein valmis. Ajattelin, että kyllä opettajani nyt hämmästyy. Hämmästyneeksi tulin ainoastaan minä, kun seuraavan kerran oli käsityötunti ja sain rannekekutomukseni käsiini: työ oli purettu melkein alkutekijöihin. Olin varmaan pudottanut silmiä ym. En kyllä koskaan tämän jälkeenkään koskaan loistanut käsitöissaä. Valitettavasti! - kaks oikein, kaks nurin 27.10.2007


Tuli kerran liian suuret alushousut vaikka oikein opettajan antamien ohjeiden mukaan laadittiin jonkun mittataulukon mukaan ensin piirustukset ja niiden pohjalta sitten kangas leikattiin. Ja sitten ommeltiin tarkasti, ei saanut olla mutkia ompeleissa. Kun oli koottava kappaleet yhteen, alkoi selvitä että ainakin minulle ne olisivat enemmän housuhame, leveä sellainen, kuin alushousut. Kyllähän ne oli valmiiksi tehtävä ja kun vein ne kotiin, äitini ei oikein ollut ihastunut tekeleeseeni, olihan sodanjälkeinen pula- aika jolloin kankaatkin olivat "tiskin alla". Hän sitten pienenteli niitä mutta pitämättä ne minulta jäivät. Toinen muistoni on sitten jäänyt mieleisenä muistiin ja saamani ohjeen mukaan nykyisinkin neulon sukan kantapään ja kärkikavennukset. Olen kuulevinani korvissani vieläkin opettajan suusta kaventamisen ohjeet ja kyllä sukasta tulee todella jalassa pysyvä ja sukan kärki on pyöreä, kun kären lopussa on kahdeksan silmun jälkeen langan veto loppujen silmukoiden läpi, ei jää mikään painamaan varpaita. Lanka on tosin huolellisesti pääteltävä etteivät silmät karkaa. - sota- ajan lapsi 27.10.2007


Tuli kerran liian suuret alushousut vaikka oikein opettajan antamien ohjeiden mukaan laadittiin jonkun mittataulukon mukaan ensin piirustukset ja niiden pohjalta sitten kangas leikattiin. Ja sitten ommeltiin tarkasti, ei saanut olla mutkia ompeleissa. Kun oli koottava kappaleet yhteen, alkoi selvitä että ainakin minulle ne olisivat enemmän housuhame, leveä sellainen, kuin alushousut. Kyllähän ne oli valmiiksi tehtävä ja kun vein ne kotiin, äitini ei oikein ollut ihastunut tekeleeseeni, olihan sodanjälkeinen pula- aika jolloin kankaatkin olivat "tiskin alla". Hän sitten pienenteli niitä mutta pitämättä ne minulta jäivät. Toinen muistoni on sitten jäänyt mieleisenä muistiin ja saamani ohjeen mukaan nykyisinkin neulon sukan kantapään ja kärkikavennukset. Olen kuulevinani korvissani vieläkin opettajan suusta kaventamisen ohjeet ja kyllä sukasta tulee todella jalassa pysyvä ja sukan kärki on pyöreä, kun kären lopussa on kahdeksan silmun jälkeen langan veto loppujen silmukoiden läpi, ei jää mikään painamaan varpaita. Lanka on tosin huolellisesti pääteltävä etteivät silmät karkaa. - sota- ajan lapsi 27.10.2007


Havisevan kansakoulussa tein leningin, jonka helma oli niin kello, että hukkasin kohdan, josta piilopistoja piti jatkaa. Tuli opettaja viereen ja etsi paikan ja tokaisi: "Hakee, hakee eikä soisi löytävänsä." Kotona piti ommella revinnistyö. Kangasta piti purkaa, ja ommella ja kyllä ompelua riitti niin ettei kerinnyt paljon pahoja tehdä. Kudottiin sukkia, sormikkaita ja virkattiin patalappuja. Tein pyjamankin ja rantakassin, jotka opettaja halusi ostaa näyttelystämme. No innoissani myin, mutta on se harmittanutkin koko ikäni. Virkkaus jäi "päälle" olen virkannut 40 v pipoja ja joka pipo on erilainen. Lehmänpäistä, hevosenpäihin ja jopa kukon ja lampaakin. Hauskaa on ollut ihmisillä niin kuin minullakin. Pipo vaan päähän ja baanalle. 27.10.2007


Kudottiin lapaset vuonna 1950-51. Lanka oli sinistä ja kovaa, puikot olivat metallia ja ohuet. Pienen tytön kädet oöovay hikiset ja sormenpäät verillä, kun lapasia vänneettiin. Valmis tulos oli "huovutetut" lapaset; muistaakseni sain ne valmiiksi. Käsityön arvosana oli 7. Tänä päivänä lapasia ja sukkia valmistuu liukuhihnasysteemillä lapsenlapsille. Innostus alkoi n.13 vuotta sitten. Eniten ihmettelen omista tekeleistäni sitä, että olen kutonut, pitää kai sanoa neulonut KASTEMEKON! ja että käteni eivät voi olla ilman kudinta. - City-mummo vm. 42 27.10.2007


Meillä oli vanha, kärttyinen käsityöopettajatar. Hän istui aina pöytänsä takana ja kutoi itselleen taukoamatta. En muista opetuksesta mitään, mutta yksin sai nyhertää pulpetittinsa ääressä ja puhua ei saanut. Jos uskalsi vaikeuksien edessä mennä kysymään neuvoa, ainoa sana minkä hän soi oli : Purkaa! Neuvot tuli varovasti kysyä naapuripulpetista. Muistan että kudoin punaisesta karheasta langasta, joka sattui sormiin, lapasta. Sain kuin sainkin yhden lähes valmiiksi, siihen jäi vaaleansininen lanka merkiksi peukalon paikasta. Sain kutosen. Olin myös käytävällä usein rangaistuksena. En muista mistä, ehkä jupisin ja valitin sitä että en saa opetusta ja neuvoja, olin melko reipas lapsi. Opettaja kävi säännöllisesti pari kertaa tuntien aikana opettajainhuoneessa. Takaisin tullessaan hän haisi viinalta. Tästä aina tunnilla hänen poissaollessaan keskustelimme. Kun hän palasi, istuimme taas selät suorana. Kerran muistan kuitenkin tehneemmme hänelle jäynän! Ompelukoneet oli sijoitettu luokan takaseinän sisään oleviin luukkuihin piiloon. Sieltä ne aina kärrättiin sitten esiin. Menimme koko luokka piiloon luukkujen taakse opettajan ollessa maistiaisillaan ja ryntäsimme sieltä kun kuulimme hänen seisahtaneen ihmetyksestä hiljaiseen luokkaan. Opettaja sai kaamean raivarin, mutta en muista rangaistusta. Meistä se oli hilpeää. Käsittämätöntä näin jälkikäteen että asioihin ei puututtu mitenkään. En kuitenkaan saanut mitään traumoja jälkikäteen, mutta kouluaikana tunnit olivat kärsimystä. Olen elävästi siinä tilanteessa nyt kirjoittaessani ja tunne aiheuttaa pientä ahdistusta. Pidän käsitöistä mutta purkaminen on edelleen vaikeaa. - Maria L. 27.10.2007


Kansakoulussa 40-luvulla tehtiin aika tylsiä käsitöitä, pannulappuja, rannikkaita, lapasia... ja aina niihin tuli jotain vikaa. Oppikoulussa 1950 olin vapaaehtoisessa käsityössä vuoden; kudottiin villamyssy, joka oli ihan kivan mallinen. Yleensä lapaset kutistuivat käytössä, mutta myssy venyi. Vähän äiti ihmetteli, kun tehtäväksi annettiin vauvan paita, vaikkei meidän perheessä ollut enää niin pieniä lapsia. Ehkä äiti uskoi siinä vaiheessa, etten ole perinyt häneltä tarvittavaa näppäryysgeeniä ja sain lopettaa käsityöt. Myöhemmin olen tykännyt kutoa ja virkata pikkujuttuja, mutta kyllä ne on yleensä enemmän taiteellisia röpellyksiä kuin taidonnäytteitä. - mumma 27.10.2007


Huonoja nuistoja ei varsinaisesti jääny mutta sukan kantapäätä en saana koskaan valmiiksi.Kädet hikoili ja lanka tunppaantui.Ala-asteella taidettiin tehä käsityöpussikin. Nykyään kyllä sukat onnistuu vaikka silmätkiinni.60-luvun koululainen - Brita 27.10.2007


Alakoulussa toisella luokalla virkkasimme käsityötunnilla pannulappua,mutta minun epäonnekseni minun pannulappuuni syntyi aina samaan kohtaan reikä.Vaikka purin sitä kuinka monta riviä taaksepäin,niin aina se reikä syntyi samaan paikkaan.Ilmeisesti langassa oli jokin kiehkura,joka minun epäonnekseni ei suoristunut millään.Opettaja antoi minulle siitä jälki-istuntoa lauantaipäivälle.Minun pelastuksekseni tuli oma isäni,joka tuli hakemaan minua saunaan,ja opettaja laski kaikki muutkin samalla kotiin.Enää en muista tarkkaan miten pannulapulleni kävi.Lienee tullut valmiiksi reiän kanssa. - Pertti Mantere 27.10.2007


Alakouluaikana tehtiin ns. rullatyö, puiseen lankarullaan lyötiin kolme naluaa ja siitä sitten tavallaan kutomalla syntyi putkea. Siinä pystyi käyttämään hyväski pieniäkin langanpätkiä. Putken saattoi neuloa esim. pyöreäksi pannulapuksi tai esim. nukkekodin matoksi. Olisi kiva tietää löytyykö ko. hommaan jotain ohjetta eli miten sen voisi nykään toteuttaa? - marjukka jouttela 27.10.2007


Minulla on hitaita ja myös hyviä muistoja. Meillä kansakoulussa oli kiva opettaja. Minä en saanut yhtään käsityötä kunnolla valmiiksi. Vahvimpana jäi mieleeni, kun tein yhtä nukkea koko vuoden ja silti se oli vielä keväällä hieman kesken. Sain armosta numeroksi 7. Siirryn liikelinjalle keskuskouluun jossa oli vaativa käsityön opettaja ja kuinkas kävikään. Tein parhaan ja mallikelpoisen napinläven, joka jäi koululle malliksi ja sain käsitöistä muutenkin hyvän numeron 9. Sittemmin olen tehnyt paljon käsitöitä vaatteista raanuihin ja paljon siltä väliltä ja teen edelleen. Alku aina vaikeaa - lopussa kiitos seisoo ! - muikku -42 27.10.2007


Olin vasenkätinen, eikä opettajani osannut opettaa virkkamista vasurille. Hän väitti, ettei se ole mahdollista muilla tavoin. Kaikki virkkamani tuotteet syntyivät itkun kautta. Näin vanhempana osaan kyllä virkata vasenkätisellä tavalla. Opettaja ei myöskään antanut minun käyttää oikeakätisten saksia, vaikka olin koko ikäni niillä leikannut. Hänen mielestään vasurin kuului käyttää vasenkätisten saksia. - Vasuri 27.10.2007


Yläasteen käsityön opettaja aloitti aineen opettamisen kolmen tunnin paloturvallisuus-esittelyllä. Kaikille jaettiin omat tehtävät, mitä tehdä, jos tulipalo sattuisi. Luokka oli kolmannessa kerroksessa käytävän perällä. Opettaja teki hyvin selväksi, että mitään mahdollisuutta selviämiseen tulipalon sattuessa ei olisi. Oma tehtäväni oli ottaa tilkkulaatikosta tilkkuja, kastella ne ja tilkitä niillä oven reunat. En ottanut valinnaista käsityötä. - Minni 27.10.2007


Sukan neulominen oli yhtä painajaista, enkä muista yhtään edes minkä värisiä sukkia yritin neuloa. Muista käsitöistä sain paljon onnistumisen elämyksiä. Etenkin kangaspuilla kudottu pikkuinen matto kissalle makuualustaksi jäi mieleen, sillä sain suunnitella siihen itse värit ja kuva; sinisellä pohjalla oranssi hiiri. Voi kauniinpaa olla! - Helinä 11.9.2007


Olin hyvä käsitöissä ja sain aina 10 todistukseeni! Oli pakko onnistua aina, sitä odottivat myös vanhemmat. Kun olin keskikoulussa Tikkakoskella muistaakseni v. 1966 teimme vaativampia töitä, kuten yöpaitaa. Kaavoissa oli muotolaskokset piirrettyinä sisäänottoina, ja asia minulle erikseen vielä selitettiinkin. Jännitin saksien käyttöä niin paljon, että leikkasin tunnollisesti kaavan reunoja pitkin sentin saumavaroilla, ja samalla tavoin leikkasin ne muotolaskoksetkin auki, en jättänyt vekeiksi! Asia korjattiin sitten ompelemalla sisäänotot rintojen kohdalle. Päällepäin ne näyttivät muotolaskoksilta. Näyttöhaluni oli ollut niin kova, että hävetti. Opettajalle selvisi etten ollutkaan täydellinen! Mutta onneksi näin kävi, sillä tämä kokemukseni on opettanut minua ymmärtämään sen, miksi monasti aloittelija ompelee housun puntit yhteen tai yhdistää etukappaleen saumat keskenään. Nuori ei tajua kolmiulotteisuutta niin hyvin kuin aikuinen. Ihanista elämyksistä nuorten parissa kiitän yöpaitaani! - Tuija Vuorinen 2.8.2007


Käsityöpussit, joita tehtiin ensimmäisinä käsitöinä, ovat uudelleen käytössä! - E-L 50 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Kansakoulussa alaluokilla neulottiin kintaat. Oma työni oli niin tiukkaa neulosta, että itku pääsi. Äiti yritti kotona purkaa kinnasta ja neuloa kanssani uudet, mutta neulosta ei pystynyt edes purkamaan! Opettajan avustuksella äitini hankki uudet langat ja sain tehdä koulun käsityön eli kintaat kotona kärsivällisen äitini opastuksella. - Eeva-Liisa 49 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Vieruskaverin kanssa kudottiin neekerinuket. Maisan nukke oli puolet suurempi kuin minun – samalla silmukkamäärällä. - Pirkko 55 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Ala-asteella teimme kankaisen mollamaijan. Täytin sen oikein tiukaksi. Opettaja sanoi: Mikäs jauhosäkki se tämä on? - Kirsi 43 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Oli inhottavaa kuunnella käsityö opettajaa kun hän jankutti miten paitaa piti ommella, kunnes huusin hänelle, että mieluummin teen työn itse ja hyvin sekä saan työstä kuutosen, kuin että kuuntelen miten paidan ompeleminen epäonnistuu. Ja tein sen sitten itse, ilman apua, ja hyvähän siitä tuli. - Maisu 14 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Ensimmäinen patalappuvirkkaus, kuviona kahvipannu. Työstä tuli 2 x suurempi kuin muilla. Kuvio pysyi tasaisena ja lopputulos ihan kaunis. - Saara 59 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Alaluokalla virkattiin pyöreää liinaa joka sitten pingoitettiin ikkunaan koristeeksi. Opettaja sanoi mulle, että ”jos Tiina ei erityisesti halua työtään näytille ei ole pakko laittaa…” niin ruma tekele siitä tuli! - Tiina 39 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Koulussa olen aina joutunut käsityötunnilla opettamaan muita oppilaita, joskus jopa opettajaa. Olen aina pitänyt käsitöistä, ja ompelen tai teen jonkinlaisia käsitöitä päivittäin. - Mariikka 11 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


En saanut koskaan yhtään rättikäsityötä valmiiksi. Kolmannella luokalla peruskoulussa opettaja merkitsi todistukseeni, että vaikeuksia käsitöissä. Olen allerginen villalle, ja sormet verillä koitin sitten kutoa tai virkata ”pölyrättejä”. Minut pelasti avarakatseinen joskin tiukka rehtori, jonka ansiosta pääsin puutöihin. Sain tehtyä vaikka mitä rukinlavasta henkaripuuhun. Nykyisin kyllä virkkaan, ompelen vaatteita ja muuta – inho ei jäänyt käsityötä kohtaan, vain sen yhden open persoonaan. - Tiina 37 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Meillä tehtiin ala-asteella ensimmäisiä kirjontoja. Muut luokan tytöt tekivät tyynyliinan kulmaan pienen ketjupistokirjonnan ja minä ison laakapisto joutsenlammen. Palautteessa opettaja sanoi, että minä saan huonomman numeron kuin muut, koska en saanut työtä valmiiksi samassa ajassa kuin muut! - Niina 21 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Opettaja uhkasi numeron alennuksella 8 =>6:een, kun tiukalla (tosi tiukalla) käsialalla tehty neulottu nalle ei valmistunut. Itkun kanssa tein nallea kotona, kunnes päätin, että olkoon vaikka viitonen todistuksessa, jätän nallen tekemättä. Todistuksessa oli kuitenkin 7 numerona. - Saila 34 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Muistan kun ala-asteella neulottiin sukkia. En osannut neuloa kantapäätä ja äitini valmisti ne minulle kotona. Kantapäät erottuivat tasaisella käsialalla muusta sukasta. Opettaja varmasti arvasi etten ollut neulonut kantapäitä itse, mutta silti sain arvosanaksi 8! - Leena 33 v. Vihko 3/SKM 2003. 5.6.2007


Kansakoulussa 60- luvulla käsitöitä ja kädentaitoja vielä arvosteltiin ja tuntimäärät olivat suuremmat kuin nykyään. Jo 1. luokalla virkattiin kiinteää silmukkaa ja tehtiin patalappua. 2. luokan sisältöihin kuului jo neulominen. 3. luokalla kaikki pojat menivät puukäsitöihin ja tytöt tekstiilikäsitöihin. 3. luokan aikana jo syksyllä valmistimme puusta pöytälipputangon. Vuosi oli 1967 ja Suomi täytti joulukuussa 50 vuotta. Tuo lipputanko on minulla vieläkin tallessa ja sen valmistamiseen on tarvittu monta eri työvaihetta ja –tekniikkaa. Työ vaati kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Opetan itse tänäpäivänä ala-aste ikäisiä ja en voisi kuvitellakaan, että tänä päivänä voisin teettää vastaavaa työtä noin pienillä lapsilla. - Ismo. Vihko 2/SKM 2003. 5.6.2007


Kun olen vasenkätinen niin kutominen koulussa oli yhtä tuskaa. Tein kaiken päinvastoin ja ope ei osannut kunnolla neuvoa. En osaa tehdä teräsen kantapää enkä paljon muutakaan vaikeampaa kutomalla vaikka olenkin käsityöimmeinen. Vihko 2/SKM 2003. 5.6.2007


Muistan ylä-asteelta erään kaverini, joka päätti käyttää oikotietä ja oletti, ettei opettaja huomaa. Ompelimme kauluspaitoja ja kun hän ei oikein osannut, hän päätti ottaa liimapurkin ja liimata saumat. Ei varmaan paita kestänyt montaa pesua… - Katri. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


Pidin todella paljon käsitöistä kouluaikanani. Muistan ensimmäisen patalapun. Olin siitä ylpeä. Kansakouluaikanani aina keväällä oli näyttely koulussa. No, näyttely jatkui sitten kotonani. Pitkän aikaa pidin kuluneen talven aikana tehtyjä käsitöitä esillä. Esittelin ylpeänä aikaansaannoksiani. Oppikoulussa käsityöt olivat piirustuksen ohella lempiaineeni unohtamatta kuitenkaan historiaa. Oppikoulun 1-3 oli pakolliset käsityöt ja en malttanut käsitöitä kolmanteen jättää, vapaaehtoisena olin 4-5 luokankin. Päätin oppikouluaikanani, että minusta tulee tekstiilityönopettaja. No eipä tullut. Sen pituinen asia koulukäsitöistäni. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


Minä olen vasenkätinen. Niinpä käsityönopettajille tuotti suuria vaikeuksia opettaa minulle käsitöitä (virkkaaminen, kutominen…) Opettajien mielilausahdus kuuluikin minun kohdallani usein, että ”Aila, odota vähän, tulemme pian neuvomaan sinua”. Kukaan ei ole vieläkään tullut! - Aila 47 v. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


Ala-asteella kaikki kankaat oli tosi rumia, mutta niistä oli silti pakko tehdä essuja ja kasseja ym. Lapaset ja sukat oli pakko neuloa, vaikka eipä niitä tullut koskaan käytettyä. Tekninen työ, jonne tytötkin joutuivat/pääsivät vähäksi aikaa, oli hauskaa. Ala-asteen opit jäivät kuitenkin sekä tekstiili- että teknisen työn osalta mieleen ja nykyisin käsityöt varsinkin neulominen, ovat rakas harrastus. - Aira 24 v. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


Tekninen – silloinen puukäsityö – tarjosi perustekniikat, jotka saattoi aikuisiässä ”löytää uudelleen” luovaan käyttöön. Käsityön opetus perustui tarkkaan jäljentämiseen – luova ulottuvuus kokolailla puuttui. En pitänyt käsitöistä koulussa, niinpä ylä-asteelle siirryttyäni jätin ”kässän” pois heti, kun se oli mahdollista. Nyt toimessani opettajana luulen pystyväni ymmärtämään erilaisia oppijoita ja suhtautumisia erilaisiin asioihin kuten käsitöihin. - Heikki 39 v. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


3.1.2003. Olin käsitöissä huono ja käsityötunnit olivat siksi yhtä tuskaa. Muistan kerran itkeneeni ristipistotyön uuvuttamana. Opettajakaan ei ollut turhan kannustava, vaan keskittyi tyttöihin, joilla oli ennestään kokemusta ja osaamista käsityön alalla. Muistoni ovat siis negatiivisia. - Anne, 22. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


3.1.2003. Ensimmäinen sukka oli löysä ja lapanen tiukka, mutta pitsin virkkaus sujui. Pakollisen n. metrin sijaan virkkasin n. 2 metriä – tavoitteena korotettu käsityönumero, mutta turhaan. Sama numero todistukseen, vaikka pitsi oli upea. - Anneli 46 v. Vihko 2/SKM 2003. 4.6.2007


29.12.2002. Inhosin sydämestäni käsityötä – johtuen ehkä siitä, että äitini oli ompelija ja mestarikäsityöläinen. Käsityötunneista muistan vanuneet virkkaukset, karanneet silmukat ja tyynyliinan, joka muuttui valkoisesta erivärien tahraiseksi ennen valmistumista. Tuskallista! Tänään arvostan kovasti käsityötaitoja, vaikka en vieläkään ole mestariompelija tai kutoja/neuloja… - Mirja 48 vuotta. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


29.12.-02. Olen aina ollut innokas käsitöiden tekijä mutta taito oli vähäistä, samoin kärsivällisyys. Pyöreästä patalapusta tuli (ja tulisi varmaan vieläkin!) aina korvasienen muotoinen luomus vaikka kuinka olisin noudattanut opettajan ohjeita. Tällaista oli siis alakansakoulussa. Sitten kun murrosiän kotkotukset iskivät, oireet olivat pahimmat käsityössä, liikunnassa ja kotitaloudessa. Niissä kaikissa kärsin ja häiriköin. Sitten eräänä vuonna ajattelin että opettajaa ei vihastaan tarvinnut kiusata ja siitä paikasta aloin tekemään hitaasti ja kömpelösti mutta hiljaa paikallani istuen käsitöitä käsityötunnilla. Opettaja oli ? lyöty ja kysyi miten tämä muutos on mahdollista. Vastasin: ei vaan huvittanut enää häiritä käsityötunnilla. Opettaja jakoi minulle runsaasti kiitosta tämän muutoksen johdosta: opin, että tytön kannattaa olla kiltti myös käsityötunnilla. - Eeva-Liisa 48 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


28.12. Mietin vasta, että tein ala-asteella, ehkä 4. luokalla hienon punapoimintaliinan, jossa oli reikäommelta sivussa. Oli hienoa saada valmiiksi niin hieno ja vaativa työ. - A-M 33 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


27.12. Käsityö tunnit olivat mukavaa vaihtelua koulussa. Silloin pystyin rauhoittumaan ja keskittymään, koska pidin käsillä tehtävästä työstä. Työni eivät erityisen hyvin koskaan onnistuneet, mutta niitä oli hauska tehdä. - Teijo 25 v. Fysioterapeutti. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


27.12. Käsityöt olivat minulle todella suuri haaste koulussa. Kerran onnistuin tekemään oikein kauniin pitsin pellavaliinaan. Sitä ihasteli opettajakin, että ”ihminen oppii, kun oikein haluaa”. - Tuula 33 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


27.12. Koulun kankaat olivat kamalia. Ei niitä vaatteita voinut koskaan pitää. 3 tunnin käsityökerrasta vähintään yksi tunti puhuttiin käytöstavoista ja loppuaika tehtiin asiaa. Oli aika tylsää. Koulun käsityötunnit eivät tappaneet kuitenkaan käsityöintoani! Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


20.12.-02. Hyväksi ei tule kuin harjoittelemalla. Alaluokilla oli virkkausta ja tulokseksi muilla syntyi lapaset, olin hidas ja käsiala epätasaista. Onneksi olin valinnut väriksi ruskean. Kun muut olivat saaneet jo molemmat lapaset valmiiksi, oli minulla kärkeen voimakkaasti kapeneva yksi tupponen valmis. Siitä tehtiin täyttämällä ja häntä lisäämällä KISSA! Tänäpäivänä olen HIMO käsillätekijä ja omasta mielestä myös osaaja! - Sari 40 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


Olimme kuntamme viimeinen vuosiluokka oppikoulussa ja ylä-asteen 7:llä muutuimme peruskouluksi, mutta oppikoulun opetussuunnitelmilla Eli käsitöissä sai tehdä mitä itse halusi ja silti koulu maksoi kankaat, langat ym materiaalit. Meillä olisi ollut 2h/viikossa käsitöitä klo 12-14, mutta olimme aina 16.30:een asti. Kolmessa vuodessa saimme siten tehtyä paljon mahtavia töitä. - Tarja 39 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


20.12.-02. Joo. Puukässä on Best!. Neljännellä tein / yritin tehdä villasukkia ja se oli tosi hirveetä. Teknisessä voi tehdä kaikkea kivaa (esim. sorvata). Metallityötkin on kivempia kuin joittenkin sukkien teko. Tytöille suosittelen Teknisen ottoa. Ja jos pelkää että ei siellä oo kuin poikia, niin meijänkin ryhmässä on 5 tyttöä ja 6 poikaa. Että sitä ei tartte pelätä. - P-S 13 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


Ysiluokalla halusin neuloa villapaidan. Open mielestä se oli liian suuri ja kallis hanke – taisi tuntea minut, paita valmistui tuossa tuokiossa. - Päivimaria. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


17.12. Kolmannella luokalla piti tehdä lapaset. Se oli ihan kamalaa. Lopulta kaikki muut sai työnsä valmiiksi ja minä tungin keskeneräisen työni patterin väliin. - Emmi N. -86. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


13.12.2002. Mitä nopeammin sai tekstiilityöt tehtyä sen pikemmin pääsi puukäsitöihin. Luokassamme oli 7 tyttöä ja 1 poika, nyt jo lakkautettiin ala-asteen yhdistelmäluokat 1-2 ja 3-4. Luokan ainoa poika sai yksin yläluokan opettajan ohjauksessa tehdä puutöitä. Sinne minullakin, rasavillillä tytöllä oli hinku. Kananpujottelut menivät nopeaan ja hutaisten, kun piti päästä Hannun , puusepän pojan kanssa hiomapenkkien ja sorvien ääreen. - Heini U. 25 vee. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


13.12. Paras aine ala-asteella ja ylä-asteella! Ala-asteen opettaja oli mukavan vapaa: tunnilla rupateltiin ja omaa näkemystä sai toteuttaa (pyyhkeen kahteen reunaan eriväriset pitsit, räpikkäät aivan eri väreillä neulotut). Hyvää jälkeä tuli kyllä kovasti. (tänään menen tyttöjen ompelupiiriin ja neule on tilkkupussissa, jonka ompelin kuudennella. Siinä on vuorikin ja päällyskangas huolella koottu tilkuista). - Saara T. -84. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


Hassu juttu, että kysytte. Minä oli suurimman osan ala-astetta puukäsitöissä, ja mentyäni ylä-asteelle siirryin rättikässään. Puukässä oli silloin kivaa ja rättikässäkin aluksi, kunnes ryhdyttiin neulomaan ja jäin muista niin paljon jälkeen, että alkoi jo turhauttaa. Siksi minulle jäikin huono maku koulukäsitöistä. Kuitenkin tänään opiskelen viimeistä vuotta Käsi- ja taideteollisessa vaatetuslinjalla. Miten minut onnistuttiinkin huijaamaan takaisin käsitöiden pariin? Ensimmäinen koulukäsityöni oli pieni huopatyyny, joka sitten ommeltiin käsin kokoon. Toinen tietysti ruokaliina vohvelikankaasta. Puukäsitöissä ensimmäinen oli varmaan avain naulakko, tai tuulikello. - Heini T. 20 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


Puukässä on best, kaikki tytöt, kannattaa mennä puukäsitöihin! (Tekninen käsityö). Siinä on myös kivoja metallitöitä! 1 kerta viikos on liian vähän! - Johanna R. 12 v. Vihko 2/SKM 2002. 4.6.2007


Käsityöt oli parhaimpia tunteja. Olen ja olin innokas käsillä näpertelijä. Tuli tehtyä paljon hienoja näperryksiä käyttöön ja näyttöön. Luovuus loisti. Tiukat ohjeet nyppivät joskus, olisin halunnut vapautta. - 27 v. Titta. Vihko 2 SKM 2002. 4.6.2007


Syksyllä 1956 virkkasin 2. luokalla 3 cm patalapun alkua, jota opettajakaan ei saanut purettua, ei tullut patalappua. Tällä muistolla olen voinut lohduttaa monta pientä oppilastani; Patalapun onnistuminen tai epä-, ei ratkaise elämää! Lapaset 2. lk:n keväällä. 3:lla pitsinvirkkausta ja harakan varpaita. Kyllä oli hirveää ja vaikeaa! Ei oikeastaan yhtään ihanaa muistoa. Syy: olisin tarvinnut silmälasit. - Ope. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


7.12.-02. Virkattu possu, joka täytettiin vanulla oli nuppineulatyyny, johon hyvin hävisivät neulat. Virkkuukoukkujen ja puikkojen säilytysteline talouspaperirulla, jonka ympärille liimattiin vohvelikankaasta koristeltu palanen. Mollamaija 3 luokalla. Essu, jonka ympärys piti itse käsin ommella 5 lk. Pyyheliina ja sen reunaan piti virkata pitsi. Ala-asteella oli tämmöisiä käsitöitä. - Päivi s. -69. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


30.11.-02. Rakastan käsitöitä ja teen niitä jatkuvasti! - Eija P. 13 v. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


Aloitin kansakoulun käynnin v. 1948 Jyväskylän Seminaarin –kasvatustiet. Kork. Koulun harjoituskoulussa ja ensimmäiset kosketukset koulukäsitöihin olivat vallan myönteiset. Teimme patalapun pujottelemalla värillisiä villalankoja pahvin palaan sidottuihin ”loimiin”, tupsun villalangasta pahvin päälle ja virkkausta opetettiin valtavan suurella koukulla ja langalla. Käsityöt olivat melkein parasta 6-vuoriaalle innokkaalle askartelijalle. Myöhemmin kokemukset romahtivat rajusti koska Joutsan yhteiskoulun ensimmäisellä luokalla 1952 ammattitaidoton käsityön opettaja otti minut silmätikukseen, koska villasukan teko ei onnistunut niin hyvin kuin muilta talon tytöiltä. Tämä opettaja pilasi 10-vuotiaan elämän, sairastuin ja pelkäsin jääväni luokalle sukkien takia, ne vielä vähän kärähtivät prässätessä! Onneksi pääsin takaisin J:lään kouluun ja syksyllä 1953 keväinen kuutonen todistuksessa muuttui 9:ksi Liisi Harmion (en ole aivan varma oliko vain kotitaloudessa?!) ansiosta, joka laittoi meidät tekemään talousessut! (vohvelikankaasta tein toisen jo kotona!) Se oli parasta terapiaa Joutsan jälkeen! - Terv. Maria Asikainen. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


Ensimmäinen työni oli raketti se onnistui hyvin vaikka ei sillä kuuhun pääsekkään. Olen myös suorittanut ompelukoneen ajokortin. - Iines Kuusisto 9 v. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


22.11. –02. Tämä pulpetti, penali ja pussi tutunnäköiset. Virkattiin kapea pallopussi – kun siihen pallon laitoin, niin pussi venähti tosi pitkäksi maahan asti. Terv. Malla 55 vuotta. - Terv. Malla 55 vuotta. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


10.11.-02. Hyviä muistoja, paitsi, että ei kansakoulussa eikä oppikoulussa opeteltu sukan kutomista, lapasia sensijaan tehtiin useita. Nyt 50-kymppisenä opettelin sukan teon, että voin sitten lapsenlapsilleni, joita toivottavasti saan, tehdä sukkia. 1.6.2007


Ristipistoja ruutukankaalle ja niistä ommeltiin pusseja. Esim. käsitöille. Oppikoulussa molemmin puolin käytettävä talousesiliina. Tallessa ovat ja innostus jatkuu. - Raili 62 v. Vihko 2/SKM 2002. 1.6.2007


Olin erittäin innokas käsityön harrastaja jo pienestä. Koulussa (kansa) kaikki mitä tehtiin oli mukavaa. Koska opin nopeasti, tein hyvin ja olin ensimmäisenä työni kanssa valmiina, neuvoin opettajan kanssa muita. Vieläkin on tekemäni käsityöpussi, vihreävalko ruutuinen jäljellä. Sitä käyttää nyt tyttäreni. – Lukiossa vielä olin käsitöissä. Harrastus on jatkunut koko elämän ajan. Nyt kansallispuvun tekemisen merkeissä. - Pirkko -46. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Muistan aina lämmöllä koulun käsityötunteja, joita oli mielestäni aina liian vähän. Vieläkin on joitakin töitä tallella mm. erilaisia merkkaustapoja, jossain revinnäisliina ym. - Leena -44. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Töitä monenlaisia, villasukat ja –lapaset, villapusero 7. luokalla, yöpaita, kirjailtu tyyny (5-6 luokalla) ja mikä parasta 8-9 luokalla valinnaiset käsityöt, jolloin tein 9. luokalla Tuuterin kansallispuvun (vanhempi malli), jota käytin sitten ylioppilasjuhlissani. Paljon mukavia muistoja, lempiaine enemmän vain olisi saanut olla valinnaisuutta töissä. - Katri -69. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


25.10.-02. Tein kansakoulun toisella luokalla virkaten oranssin väriset lapaset. Toisesta tuli 10 cm ja toisesta 16 cm leveä! - Marja. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


25.10.2002. Vielä 46-vuotiaana ympäri Suomen monesti muuttaneena koulukäsitöitä on vielä tallessa; käsityöpussi, ruokaliina, säkkikankaalle kirjottu taulu, ristipistoilla merkattu vihkonkansi. = Kansakoulutöitä Kuopion Tyttölyseon käsityönopettaja (papin vaimo) herttaisella olemuksellaan innosti käsitöihin. Taidosta on ollut iloa koko ikäni ja mikään käsityö ei tunnu vaikealta. - Raili. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


1950-luku. Tehtiin nukke – sahajauhoja vartaloon ja oikein kaupasta ostettu pää – ja sille vaatteet, mekko ihanasta kukkakankaasta. Lapsenlapsellani on vieläkin flanellipeite. Ompelukoneen käyttö hirvitti, saumat vinksuilivat ja puolaus pelotti. Sitten tuli opettaja, joka sanoi ”Ei kerrota kellekään, se on ihan hyvä”. Tämän muistan vieläkin, kun tulee pieni tai vähän suurempikin virhe. - Marja Liisa. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Oli kiva tutustua myös poikien kässyyn, puutöitä tehtiin 6 lk:lla ½ vuotta. (-80 luvulla) Tein opettajan ohjeiden mukaan neulepaidan ja ope laski mulle silmukat hihan neulontaa varten. Hihasta tuli aivan liian suuri, sitä piti pienentää. Reunoihin ommeltiin saumurilla ommel ja hihaa leikattiin. En itse hihaa tehdessäni älynnyt, että hihastahan tulee aivan liian suuri! - Sini -75. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


1980- l. teimme ala-asteen 3-4 lk tyynyliinan sekä nuken, myös vaatteet nukelle. Kudoimme villasukat ja –lapaset. - L Siltala. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Ensimmäinen neuletyö 1970- l Kortepohjan koulussa: toinen neuletossu tuli isän kokoa ja toinen äidin kokoa. - Marjaana 37 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Käsityöaiheena oli kirjonta, vuosi n. 1980. Jokainen sai valita työnsä aiheen itse, myös työn koon. Koska pidin valtavasti käsitöistä, halusin tehdä mahdollisimman ison pöytäliinan. Sain tehdä kaitaliinan kokoisen. Kuviointi tuli tehdä muurahaisenpoluilla ym. revinnäiskirjailuilla. En muista, että olisin kyllästynyt kertaakaan liinan tekemiseen. Liina on vieläkin äidilläni. - Pirjo v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Tehtiin neliön muotoinen pöytäliina. Valmista pitsiä ympäri. Nurkka oli vähän vaikea tehdä. Liina kirjottiin, ehkäpä isoilla linnunsilmäpistoilla. Keskelle kukkakranssi ja nurkkiin kukkakimppu. Värit sai valita. Minä tein monen värisiä ”päivänkakkaroita”. Ystäväni teki sinisiä. Mielestäni omani oli moninverroin kauniimpi! Muisto on 40- luvulta. – Liina on muuten aarteena vieläkin pöytälaatikossa. - Anja Sinikka. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


½- sentin päärmettä nenäliinan reunaan. Kirjoitin ystävävihkoon: vihaan: käsitöitä. Jossain vaiheessa asiat niksahtivat kohdalleen ja opetan nyt – käsitöitä - SK. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Koulukäsitöistä on jäänyt mieleen epäonnistumisen hetkiä. Me, joilta ei neulominen sujunut, istutettiin luokan eteen penkille ettei vain olisi laiskoteltu ja nojailtu pulpettiin. Samoin rantakassin ompelemisessa: opettaja kiersi luokassa ja nimesi niin hyvät kuin surkeat ompelijat ääneen. Yleensä käsityöni jäivät kesken: hiha ompelematta, vain toinen sukka valmistui. Asenne vahvistui vuosi vuodelta. Koin olevani surkeista surkein. Aikuisena innostuin kutomaan mattoja ja poppanoita, samoin tein muutamia pellavaliinoja. Ne kun eivät tuntuneet siltä koulukäsityöltä! Sama asennekasvatus tuntuu jatkuvan. Tyttäreni tekee huolellista jälkeä mutta on melko hidas. Niinpä arvosanaksi tuli 7 seitsemännen luokan keväänä eikä hän valinnut enempää käsityötä yläasteajakseen. Tässä ei edes ole kyse siitä, että olisin kertonut omia ikäviä kokemuksiani, vaan päinvastoin olen pyrkinyt kehumaan ja kannustamaan. - Ulla 39 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Koulukäsitöistä on jäänyt mieleen epäonnistumisen hetkiä. Me, joilta ei neulominen sujunut, istutettiin luokan eteen penkille ettei vain olisi laiskoteltu ja nojailtu pulpettiin. Samoin rantakassin ompelemisessa: opettaja kiersi luokassa ja nimesi niin hyvät kuin surkeat ompelijat ääneen. Yleensä käsityöni jäivät kesken: hiha ompelematta, vain toinen sukka valmistui. Asenne vahvistui vuosi vuodelta. Koin olevani surkeista surkein. Aikuisena innostuin kutomaan mattoja ja poppanoita, samoin tein muutamia pellavaliinoja. Ne kun eivät tuntuneet siltä koulukäsityöltä! Sama asennekasvatus tuntuu jatkuvan. Tyttäreni tekee huolellista jälkeä mutta on melko hidas. Niinpä arvosanaksi tuli 7 seitsemännen luokan keväänä eikä hän valinnut enempää käsityötä yläasteajakseen. Tässä ei edes ole kyse siitä, että olisin kertonut omia ikäviä kokemuksiani, vaan päinvastoin olen pyrkinyt kehumaan ja kannustamaan. - Ulla 39 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Aloitin ala-asteen vuonna 1983. Käsitöistä muistan pannulapun, villasukat ja lapaset. Neulonta oli mukavaa, tein käsitöitä kotonakin. Puukäsityöt sen sijaan eivät tahtoneet onnistua, purkin kansi ei sopinut sitten millään…Käsityötunnit olivat mukavia, joskus kuunneltiin hiihtokilpailuja radiosta samaan aikaan. - Henna -76 (26 v). Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Olin käsitöissä auttamattoman huono, sain työni harvoin valmiiksi. Pahinta oli neuloa kokonainen villapaita: äiti neuloi etu- ja takakappaleet, hihat jäivät tekemättä. Kotona minulla on yhä merkittävä kokoelma erilaisia puikkoja ja virkkuukoukkuja kouluajoilta, koulun omaisuutta, jotka jäivät minun keskeneräisiin töihin mukaan. Opettajat toivoivat aina minun tekeväni ne loppuun seur. vuonna. - Jonna 28 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Toisella luokalla kansakoulussa v. –63 ensimmäinen varsinainen käsityöni oli sinisestä langasta virkattu sipulipussi. Tosin se kuukausiin uurastuksen jälkeen oli jo menettänyt sinisen värinsä ja näytti joulun lähestyessä melko mustalta. Äiti kuitenkin kehui sipulipussiani ja se oli meillä käytössä monta vuotta. Pienelle pojalle sipulipussin tekeminen oli todellinen uroteko ja suuri haaste. - Juha 47 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


En ollut kovin kaksinen puikkojen käyttäjä – sukat tai lapaset eivät kouluvuoden aikana ehtineet valmistua. Niinpä sitten hikisin kourin kesälomalla väkersin tumppuja ja tillukkaita valmiiksi seuraavaksi syksyksi…Lämpimiä muistoja! - Riitta 36 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


11.10.02. Koulun käsityönopettajat olivat yleensä itse täydellisiä taidoissaan. Niinpä oppilaidenkin piti pyrkiä täydellisyyteen. Käsityöpussi piti ommella käsin minimaalisen pienillä pistoilla. Ristipistokoristelu ja nimikointi vei monta kuukautta Varsinkin kun melko alkuvaiheessa oli tullut VIRHE. Ei muuta kuin purkamaan ja valitsemaan helpompaa mallia. No, pussi on vieläkin tallella. En tiedä mistä johtuu, että kirjonta ja erityisesti ristipistotyöt viehättävät minua tälläkin hetkellä. Niiden tekemiseen kuluu joskus kokonainen lomapäivä. Tämän harrastuksen löysin noin 40 vuotta käsityöpussiaikojen jälkeen. - Liisa 52 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


50-luvulla kotiapulaisemme kutoi ainakin sukkien kantapäät puolestani. Käsityössä ope oli niin tiukka, että en vieläkään (56 v.) pidä käsitöistä! Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Ope rikkoi mun jakkaran. - Oli 19 v., arkk. Yo. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


5.10.2002. Koulussa käsityötunnit olivat odotetuimpia koko viikolla. Kaikkia tuli kokeiltua mutta neuleet ovat tänäkin päivänä mukavinta. Opiskelin rakennusmieheksi, joten perspektiiviä on monelta suunnalta. Nykyään kansalaisopiston piirit täydentää aukkoja. - Terhi 35 v. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Siniruutuinen kässäpussikangas ja vohvelikangas ällöttävät vielä 40:n vuoden jälkeen. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


14/3. Sukan tekoa en koskaan oppinut. Vartta tuli äidin avulla valmiiksi 10 cm. Käsityönumero jouluna 5. Keväällä nousi ysiin, kun alkoi koneompelu. - Inge. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Koulun puukäsitöissä höylättiin puuta niin pitkään, että höyläpenkin metallitupit tuli esiin. - heikkonäköinen s. 1944. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Käsityötunnit ovat olleet mukavia. Niihin on liittynyt myös monia huvittavia tapahtumia. Erästä hedelmäkuvioista hamettakin ommeltiin todella kauan. Pipokin tuli neulottua, mutta ei sitä pitää voinut… - T. Hansu. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Kamalia muistoja koulukäsitöistä, Opettaja valitsee kankaat, hirveät langat, väärät mallit! Hirvittävää tukahduttamista. Ja sitten kehtaakin vielä arvostella… - Elina s. 76. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


Kolmannella luokalla opeteltiin ompelukoneen käyttöä. Opettaja oli useaan otteeseen varoittanut että sormet olisi visusti pitänyt pitää neulan ulottumattomissa. Opettaja oli tiukka ja asiat yleensä meni perille ensimmäisellä sanomisella. Pääsin vihdoin itsekin koneen ääreen ja ommeltuani muutaman minuutin niin hups! sormi oli tiukasti neulassa kiinni. Onneksi oli pureksitut kynnet muuten olisi mennyt kynteenkin. Mitäs siinä opettajan sanat soi korvissa , ja pelko tuli pintaan. Sormi kiinni neulassa en osannut/hoksannut nostaa koneen neulaa. Opelle en uskaltanut tunnustaa tyhmyyttäni. Siispä repäisin sormen pois. Menihän se sormenpää halki ja verta tuli, kipeä oli pitkään. Ope ei saanut koskaan tietää. Kammoa ei jäänyt ompelukoneeseen, ompelen nykyään kovasti. - Jaana -68. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


4.1. Ylä-asteen käsityötunnit olivat mukavia, vaikka työ olikin kovin teknistä. Lukiossa aukesi täysin uusi maailma: taiteilijan vapaus, vaikka vaan pahaisia oppilaita oltiinkin. Opettajat kannustivat kokeilemaan tekniikoita, materiaaleja ja mielikuvitusta. Käsitöistä on tulossa lukion ilmapiirin ja opetuksen ansiosta ammattini. Suuresti kiittäen. - abi 2002 Helsingin Kuvataidelukio. Vihko 2/SKM 2002. 31.5.2007


4.1. Piti tehdä flanelliset sukkanauhaliivit, mitata saumat pikku ”kirveellä”, virkata sinisellä nirkot reunoihin. Hiki virtasi, työ nuhraantui – olin 4-luokkalainen – aika hirveää! - Salli. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


28.12. En koskaan ole saanut valmiiksi ensimmäistä neuletyötäni 3. lk:lta – kaulaliina – hyvin mielenkiintoisen muotoinen – lojuu vieläkin 14 vuoden jälkeen lankakerineen ja puikkoineen jatkamista odottamassa. Käsityötunnit kuluivat pöydän alla ”ompeluseuroissa”. - Anna 23 v. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


1994 Oli mukava neuloa useat lapaset omaksi ja muiden iloksi Jyväskylän Rudolf Steiner-koulussa. Lisäksi vuotta myöhemmin tein kauniin nuken. - Auli. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


Virkkaus ei onnistunut, mutta neulominen oli hauskaa. - Piritta. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


Marko tykkäsi tehdä puutöitä. Virkkaus ja ompelu oli vaikeampaa. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


14.11. Muistan ikuisesti ylä-asteella toteutetun pakollisen lapasen kutomisen. Sain aikaiseksi yhden lapasen, ehkä 3-vuotiaalle sopivan. Aikaa kului, en tiedä kuinka monta viikkoa. Vihasin sitä. Minä, joka sittemmin olen kutonut käsin upeita kirjoneulepuseroita ja kaikkea mahdollista muuta! Mutta kun se oli koulu… - Pirkko s. 1961. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


11.11. Koulukäsityö oli aina pakkotarkkaa epäluovaa suorittamista, kunnes vihdoin ylä-asteella opettaja vaihtui ja toi uusia tuulia. Koulussa opitut tekniikat ja välineet ovat olleet kyllä korvaamattomia myöhemmässä itseilmaisussa ja käsillä tekemisessä. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


3.11. Keskikoulussa jouduin kutomaan jumpperin. Soitin mieluummin pianoa joten kutominen viivästyi. Onneksi Helsinki-Täti kutoi sen loppuun Kurikassa! Sain kiitettävän numeron ja serkkuni sai vain 7, mutta hänestä tuli käsityötekijä, oikea tekstiilitaiteilija, mutta minusta vain musiikinopettaja! - Ritva synt. 1935. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


2.11. Heti ensimmäisellä luokalla kaikki tekivät itselleen ruokaliinan vohvelikankaasta, joka koristeltiin risti- ja muilla pistoilla. - T. S. Vihko 2/SKM 2001. 31.5.2007


2.11. Ekaluokalla tehtiin oikean kokoista paperikoria harmaasta ruutupahvista = 5 palaa ja kulmat yhdistettiin ristiin ompelemalla. Vieläkin painajaismaiselta tuntuu. Siis se oli vuonna –40. (Olihan kyllä sota-aika). - R-L H. Vihko 2/SKM 2001 31.5.2007


26.10. Aloitin aina innolla uuden työn, mutta usein jäivät kuitenkin tekemättä. Tekemäni tossut (neulottu) olivat eriparia, virkkaamisen opin puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Tykkäsin kuitenkin käsitöistä, kärsivällisyys ei vain ollut vahva puoleni. - -79. Vihko 2/SKM 2001 31.5.2007


9.10. Virkkasin kassin ja opettaja tarkisti kuvion oikeellisuuden laittamalla jalkapallon kassin sisään. Se toimi! Virhekin tosin löytyi. - Anni. Vihko 2/SKM 2001 31.5.2007


4.10. Kun käsityöt vaihdettiin poikien kanssa yhdenlukuvuoden. Oli kiva tehdä puutöitä. - Tyttö Valkealasta 61 v. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Käsityötunnit olivat koulussa hauskimpia, sai istua luokassa missä halusi ja keskustella. Opin kantapään ja osaan sen vieläkin. Opettajan neuvo tee työ niin hyvin että kehtaat sen omatekemäksi myöntää, seurannut matkassa koko elämän. Olen siitä neuvosta kiitollinen. - Marjatta. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


1967 neuloin kirjoneulesukat aidon Lapinmallin mukaisesti. Opettajani ei suhtautunut intooni kielteisesti vaan kannusti. Ensimmäiset sukkani (12 v) valmistuivat. Nyt opetan tekstiilityötä ja toivon voivani kannustaa nuoria käden taitoihin. - AL Uimonen / 8a. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Ala-aste: Aivan kamalista kankaista tehtiin sortsit, pussi ym. – Ei kehannu myöhemmin pitää! Ylä-aste: Parempi opetus ja paremmat kankaat ym. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Ala-aste Aivan kamalista kankaista tehtiin sortsit, pussi ym. – Ei kehannu myöhemmin pitää! Ylä-aste Parempi opetus ja paremmat kankaat ym. 30.5.2007


Olin ensimmäisiä tyttöjä puukäsitöissä. Keväällä opettaja käski sulkea maalipurkkien kannet kunnolla. Me tytöt hakkasimme vasaroilla purkit keskeltä kaarelle. Opettaja ei kiitellyt. - Riitta. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Ihanaa. Kokonaisia töitä, uusia suunniteltuja projekteja, pitkällistä keskittymistä vaativaa, mutta tulos on myös sitä luokkaa. Minulle ei ole ikinä sattunut ikävää opettajaa (niitä on ollut vain 2). Sekä pojat että tytöt tekivät teksitiilitöitä ja ompelemista ja virkkaamista ja neulomista. Sekä pojat että tytöt tekivät puutöitä ja metallitöitä ja kivi-töitä.. Mitä minä olen saanut aikaan: huovutetun hatun jota edelleen käytän, kunnon nuken vaatteineen, sermin värjättyine (vahatekniikka) kankaineen. Hameen, housut, pitkän paidan. Jakkaran, hyllyn, rummun ja tietysti pata-lappuja… Mihin olen oppinut. On ideointi ja suunnitelmieni toteuttaminen. Tästä voi jatkaa yksinkin. Mutta lukiossakin ehdin… - Aino, JKL Rudolf Steiner-koulu. Vihko 2/SKM 2001 30.5.2007


21.9.-01. Käsityötunnit oli täyttä tuskaa. Ainaista purkamista. Muut valmistivat monta työtä, minä sen yksi ja kaksi. Pannulapusta tuli pipo jne. Sukankantapää painajainen. Ei tee mieli tehdä vieläkään käsitöitä. - Eila 39 v. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Tein kaiken aina huolella. Keväällä kevätnäyttelyn jälkeen työni olivat esillä kotona. Ei niitä hennonnut vielä käyttää. Käsitöihini liittyy lämpimiä muistoja. Olisin aina itse halunnut tekstiilityönopettajaksi isona, mutta ei minusta isona tullut ”kästyön opettajaa”. Se oli vain unelma. Sensijaan minusta tulee luomukasvattaja ja se on hyvä aina se! Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


12.9. Tykkäsin kyllä, vaikka olenkin syntynyt peukalo keskellä kämment mitä rättikässyyn tulee. Puutyöt oli asia erikseen: osasinkin jotain... - E. Vihko 2/SKM 2001 30.5.2007


7.9. Olen vasenkätinen, minä takia opettaja syrji minua. Työni olivat ysejä ja kymppejä mutta todistuksessa seiska tai kasi kun en voinut neuvoa oikeakätisiä kutomisessa ja virkkaamisessa. Opettaja myönsi paradoksin mutta totesi myös kätensä olevan sidotut. Minun käteni tekevät käsitöitä edelleen. - Elina. vihko 2/SKM 2001 30.5.2007


Tuskaisia muistoja purkamisesta…Tuntui ettei opettajakaan osannut neuvoa oikein…Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


10.8.-01 Perjantai. Koulukäsityö oli kivaa ala-asteella kun oli kiva ope! Ylä-asteella tuli murrosikä ja tyhmä ope! Joten en hirveesti nauttinut käsitöistä! - riikka -79. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


3.8.-01. Tekstiilikäsityö on kivaa. Me teimme 3. luokalla repun ja penaalin yms. - Siiri 10 v. Vihko 2/SKM 2001 30.5.2007


29/7 –01. Joko kansakoulun toisella tai kolmannella luokalla ompelimme käsityöpussin, jonka nimikirjain osan sai koristella joko annetun mallin tai mielensä mukaan. Sain suunnitella ensimmäisen kerran koristelukuvion ja se oli ihanaa. Moni halusi kopioida kuvion. - Helena 58 v. Vihko 2/SKM 2001. 30.5.2007


Metallityöt olivat parasta, tehtiin oikeita käyttöesineitä hyvässä ohjauksessa. - Janne 35 v. Vihko 2/SKM 2001 30.5.2007


Maikka oli kiva mutta en tykännyt enkä tykkää kässästä vieläkään! Mulla kesti helpossa essussa n. puol vuotta ja vauvantossuja tein n. vuoden enkä saanu yhtäkään valmiix ja sitäki mitä tein oli täynnä reikiä…sain kässästä 7 ja seki oli liian hyvä!! Tunnit oli liian pitkiä ja tuskallisia, koska en osannu mitää!! KÄSSÄ YÖK! - Wella -86. Vihko1/SKM 2001. 30.5.2007


Ylä-asteen käsityönopettajani oli rohkaiseva ja tukeva. Hän oli kärsivällinen ja neuvoi, vaikka en oikein meinannut aluksi hallita töitä. Nyt olen itsekin opettaja ja olen opettanut käsitöitä 3 vuoden ajan. - Johannes 28 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Käsityöt olivat mukavia. Paljon valmista aikaiseksi. Ensimmäinen koulukäsityö; puikoilla neulottu patalappu ruskeasta pvl langasta aina oikeaa, keskellä neliö sileää. Reunat virkattu keltaisella. Kooltaan kämmenen kokoinen n. 10 x 10 cm, vielä tallella ja rakas muisto. - Sari 40 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Koulukäsityöt melko surkeaa muisteltavaa. Melkein kaikki käsityöt jäivät kesken. - Leena 44 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Koulukäsityöt olivat aika mukavia, kun niitä töitä oli 2 tuntia ja ne sai kotiin. Opettajat kivoja ja muutenkin kivaa, kun sai auttaa. - Elisa 10 v., 5. a, Toivakka. Vihko 1/SKM 2001 30.5.2007


Olen aina pitänyt käsityön tekemisestä. Koulussakin se oli mieluinen aine. Minulla on edelleen käytössä kansakoulussa tehty käsityöpussi ja se on ollut mallina lapsillekin tekemiini pusseihin. Kansakoulussa tein käsin mollamaijan ja sille vaatteet ts. ei käytetty lainkaan ompelukonetta. Tuolla mollamaijalla leikkii edelleen siskoni lapset. Oppikoulussa teimme vaatteita ja minäkin tein pitkään itse kaikki pitkähousut ja neuloin villapaidat ja sukat. Vanha käsityövihko on edelleen esillä kun teen villasukan kantaa. Koulussa pitäisi nykyisinkin olla runsaasti käsityötunteja tai muita sellaisia tunteja joissa kädentöitä oppii arvostamaan. - Eija 43 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Minut saatiin ala-asteella vihaamaan käsitöitä perinteisellä ”tee mallin mukaan” ohjeilla. Kolmannella luokalla tehdyn kaulurin mummu lopulta viimeisteli, kun itkin solkenaan sitä ”kutoessani”. Käsityöviha kesti pitkään, mutta myöhempinä vuosina olen löytänyt itsestäni käsityöihmisen. Ehkä ydin onkin se, että koulussa pakotettiin aina tekemään asiat justiinsa open ohjeiden mukaan – luovuudelle ei jäänyt tilaa. Nyttemmin piirrän kaikki kirjontamallit, kudontamallit ym. itse. Miten lienee nykykoululaisten luovuuden laita? Pakotetaanko ne edelleen samaan muottiin muiden kanssa? - Jenny 26 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Teimme 1970-luvulla oppikoulussa tuohon aikaan muodissa olleita vaatteita, kuten leveälierisen hellehatun ja midi- tai maxi liivin jersey kankaasta. Niitä ei varmaan kukaan koskaan käyttänyt. Lierihattu ei edes mahtunut päähän – lierin tikkaamisessa oli sitäkin enemmän puuhaa. Kaikille jaettiin samanlaiset kaavat ja oli aina sattumankauppaa mahtuiko tehty vaatekappale päälle. Käsityö oli enimmäkseen rahan, materiaalin ja ajan hukkaa. - Kaisa 43 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Kun vaihdoin koulua, olin yllättäen ainoa tyttö puutyötunnilla. - Ulla 34 v. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Muutin paikkakuntaa ja olin edellisenä vuonna tehnyt koulussa villasukat, joten anoin vapautusta uudessa koulussa ja sain tehdä jotain muuta. Ihan kun olisi mennyt tiukkaan toisetkin villasukat. - Leena 1953. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Minä jouduin virkkaamaan metrin pitsiä. Siihen meni koko syyslukukausi. Pitsi oli kivikovaa ja niin nuhruinen että hävetti. - Mervi -52. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Meillä oli ihan kivaa mut ope oli ihan tyhmä. - T. Jenni. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


Kiva kun oppilaat nykyään saa itse valita kaupasta kankaat tekemiinsä vaatteisiin, hauskempi tehdä mieleistään. - Tarja. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


29.6.2001. Meillä oli ylä-asteella tyhmä kässäope, joka jonkun tehdessä väärin, tuli selän taakse ja sanoi ilkeästi? ”Mitä sä oikeen luulet tekeväsi?” Että terkut vaan Hokkaselle! - T. Raisa 21 vee. Vihko 1/SKM 2001. 30.5.2007


29.6.2001. En oppinut virkkaamaan vasenkätisyyteni vuoksi, koska kukaan ei osannut neuvoa. Ylä-asteella tein rättikäsitöissä penaalin eli kaksi kangaslappua vastakkain ja vetskari. Valitettavasti päätysauma aukesi jo käsityötunnilla kun laitoin liian suuren viivottimen sen sisään, mutta kätevänä miehenä korjasin sen nitojalla. Opettaja ei tykännyt ja antoi huonon numeron. Tekniset työt sujuivat hyvin ja ongelmitta. - Juha 22 v. Vihko 1/SKM 2001 30.5.2007


29.6.-01 Muistan kun teimme koulussa villasukat. Olin silloin muistaakseni 4:llä luokalla. Tietysti ne eivät olleet ihan samaa paria, mutta hyvästi ne äitille kelpasivat. - Patu -68. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


En ole koskaan ollut käsityön ihmeihminen, mutta aina olen tuskaisella yrittämisellä saanut jotakin valmiiksi. Äidille neulomani sukat olivat vähintään 5 numeroa eri kokoiset…ja bleiseriyritelmäni naurattaa yhä  Ompelen edelleen tarvittaessa napin paikalleen ja ilahdutan satunnaisesti ystäviäni käsityönäytteilläni – nauru on aina taattu. Opettajat olivat ok. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Tein hienon laukun. Kotona se oli aika mielenkiintoista. - T. Pasi 21 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Vir-kkaaminen on ki-vaa. - Mar-kus. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


70-80 luvulla meidän lasten ja nuorten keskuudessa ei arvostettu itse tehtyjä vaatteita. Koulusta tarjotut mallit ja kankaat eivät juuri moiseen innostaneetkaan. Ja kireät opettajat saivat lopunkin kiinnostuksenpoikasen häviämään. Silti ”kantapään” kautta opettelemalla on käsityötaitoja vanhemmalla iällä putkahtanut esiin ja koko perhe on saanut itse toivoa haluamiaan asuja, joita on ollut ilo toteuttaa. Armeliaisuutta koulukäsitöihin! Motivaatio voi syttyä myöhäänkin. Käsityöstä on hyviä muistoja esim. tuulikello. - Jaana -67. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Rättikässässä oli ompelukoneet aina rikki ja opettajan edessä oli viiden metrin jono neuvoa kysyjiä. Koskaan ei ehtinyt tehdä mitään, mutta opin sentään pitämään virkkauksesta. Onneksi sain vaihdettua teknisiin töihin. Siellä oli melkein kaikki kivaa. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Käsityötunnit oli yhtä kauhua! Kaikki kässäopet on inhonnu mua. Sain kutosen sukan neulomisesta! (Jouduttiin aina rangaistukseks suihkuhuoneeseen tikkaamaan…vieläkään en erota virkkuukoukkua parsinneulasta). Vihaan käsitöitä, minua sorrettiin; vaikka olin syytön, jouduin suihkuhuoneeseen eristyksiin muista. Kässäopesta jäi traumoja! Ope heitti mua jopa kerran kirjalla päin naamaan. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Ekaluokalla kaikki käsillä tehtävä oli kauhean hankalaa, koska olin vasenkätinen ja neuvojani hermostuivat (myös äiti..) siihen, kuinka kummallisesti pidin kutimia ja virkkaustekelettä kädessäni. Opettajallani oli onneksi itselläänkin vasenkätinen tyttö, joten hän oli ymmärtäväisin naisihminen silloin tuntemistani. Musteterien pyyhin lienee ensimmäinen koulukäsityöni. Kangaslappuja neulottiin yhteen ja nappi päälle koristeeksi ja sitomaan nippua. Siihen sopi pyyhkiä mustetta kynänterästä… Oppikoulussa olin jopa vuoden vapaaehtoisessa käsityössä, koska viimeisellä ”pakollisella” (III:lla?) tapahtui näin: opettaja pyysi minua tunnin jälkeen jäämään luokkaan keskustelemaan. Opettaja: ”Haluaisin tietää, oletko ihan itse neulonut tämän kotitalousesiliinaan?” – Ei, se on…äiti auttoi siinä aika tavalla… Opettaja: ”sitä arvelinkin, mutta ehkä se ei ole vain sinun syysi, vaan enemmänkin äitisi”. Tällainen lempeys ja anteeksianto sai minut rakastamaan ja arvostamaan opettajaani ja häpeämään itseäni. Tällä hetkellä arvostan kädentöitä kovasti. - Raija 56 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Kansakoulun kolmannella luokalla 40-luvulla kudoin lapaset harmaasta villalangasta. Neuleesta tuli niin tiukkaa, että lapaset olivat liian jäykät käytettäväksi. Käsityönumeroksi tuli 5. Kun toin lapaset kotiin, äiti purki ne ja neuloi langasta jotain käyttökelpoista. Elettiinhän sodanjälkeistä aikaa, jolloin kaikista tarvikkeista oli pulaa. - Kaarina 64 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Ketjusilmukoiden virkkaaminen oli kamalaa! Toiset virkkasivat pitkää pätkää ja minä juutuin virkkuukoukkuineni yhteen kohtaan. Myöhemmin useimmat koulukäsityöt jäivät kesken. Vihko 1/SKM 2000-2001. 30.5.2007


Eka luokalla 50-luvulla oli kivaa – tehtiin iso lankapallo, jonka sisään laitettiin herneitä tulitikkulaatikossa. Keskikoulussa ommeltiin oikein kunnon vaatteita. Se oli kivaa. Valkoisen kotitalous essun teko oli kamalaa!! - Liisa 52 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Vuonna –57 Porvoon Naisopiston käsityönopettaja Liisa Sandelin sanoi minulle: kyllä äitisi minua vielä kiittelee, kun minä teen sinusta hyvän käsityöihmisen. No, opinhan minä jotakin… - ÄU. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Oli ihan kamalaa, kun piti virkata toisesta päästä levenevä patalappu. Tuli varmaan nuhruinen, kun sormet olivat hikiset. En tykännyt yhtään. Taisi tulla kammo käsitöihin. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Olin huono ”rättikässässä” silloin yli 40 v. sitten. Vanha opettaja kysyi miksi olin niin huono käsitöissä, kun isoäitini oli ollut niissä niin hyvä! Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Ekaluokalla ehdittiin neuloa kaksi pannulappua, villalangasta, äiti ei niitä oikeaan käyttöön ottanut – olivathan ne niin ohkasiakin. Muodoltaan patalaput olivat tiimalasin mallisia. Ylemmillä luokilla oli vuorossa sukka ja lapanen – todellakin vain yksi sukka ja yksi lapanen – opettaja ei teettänyt meillä toisia pareja niille, ajatteli kai ettei siitä tule valmista ikinä. Puukäsityöt tai ylä-asteella metalli ynnä muu kovan materiaalin työstäminen oli jännittävää kokeilua. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Virkkaaminen tuotti kyyneleitä – barbinmekkohan siitä tuli. Onnistumisen tunteet oli kaukana, oman luovuuden käyttö ei ollut sallittua, vaan suunnitelmassa tuli pysyä. Jälkeenpäin harmittaa! Vaatteiden tekemisen osaaminen olisi hyödyllinen taito, jota ilman silloin jäi. Käsityöt olivat lähinnä tunti juoruilua varten. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Ensimmäisellä luokalla ala-asteella en saanut pannulappua millään virkattua, siitä tuli pieni ja epämääräisen kolmion mallinen, muilla iso neliö. Opettaja virkkasi siihen pitsi reunat. Lappu on äidilläni vieläkin käytössä. - Nainen 23 vuotta. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Ekaluokalta v. 1947 pahvinpala, jonka ympäri kierrettiin niintä (nauhaa) ja sidottiin eril. kuvioiksi. Myös pohja kiinnitettiin niinillä. Aivan ihania koru ym. rasioita silloin! - Tv. Helena. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Aika hikisiä muistoja!!! Valmiiksi kuitenkin sain; äiti neuloi villapaidan loppuun ja käsinompeli yöpaidan helmankin. Silti olen alalla! - Terveisin Elisa. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Just tollaselta se näytti kuin tuo Lauran pussi. Valkoinen lanka muuttui harmaaksi. Kädet hikosi. Molla-Maijan käsistä tuli valtavan suuret, hodariksi sitä tänä päivänä sanottaisiin. Työt on vieläkin tallella. - Anja 47 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


”Taas tuli purkutyötä”. Äitini opettaja Käsityötä opetti minulle sama opettaja kuin äidillä. Hänen sanojensa mukaan olisin saanut käsityöstä nelosen ”ellen olisi ollut kunnon ihmisen lapsi”. - Sanna 40 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Pelkkää hyvää oppiaineesta, käsityö. Mitä koulussa ei opittu, opittiin kotona. Äitini piti tärkeänä opettaa tyttäriään kädentaitoihin. Olin toisella kymmenellä, kun äiti loi oppiohjelman: kaikki ”pistot” piti opetella, sitten virkkuu ja omien vaatteiden ompeleminen. Sukan- ja lapasien kutomistakin, mutta se puoli jäi muita heikommalle. Kaikki kädentyöt ovat lähelläni yhä – lisäksi on tullut puukko, kynä ja pensselit. Käsityö opettaa kärsivällisyyttä, tarkkuutta, materiaaleja, esteettisyyttä. Näkee oman työnsä tulokset. Itsetunto kohoaa jne. - Raili 55 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 29.5.2007


Kun kansakoulun kolmannella luokalla (tai neljännellä) tein tyynyliinaan jonkinlaista revinnäiskoristelua, niin opettaja (rva Torvinen) sanoi, että onpas sudenrepimän näköistä. Olen kyllä senkin jälkeen tehnyt käsitöitä. - Pirjo 63 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 29.5.2007


Ne ovat hienoja ja aika yksinkertaisia tehdä. Näillä menetelmillä se on vielä hauskaa. - 5 C:n tytöt Jyskästä 29.5.2007


Minulla on pelkästään hyviä muistoja, koska olin hyvä käsitöissä. Nyt opetan itse tekstiilityötä talouskoululaisille ja olen huomannut, miten syviä ”traumoja” opiskelijoilla on koulun käsityötunneista. Olenkin ottanut haasteekseni traumojen poiston, ja monet ovatkin löytäneet uuden harrastuksen! - Taina -65. Vihko 1/SKM 2000-2001 29.5.2007


Ensimmäinen koulukäsityöni oli kansakoulussa syksyllä 1960 ja se oli mustekynän pyyhin. Erivärisiä samankokoisia, pyöreiksi leikattuja kangaspaloja laitettiin päällekkäin n. 5-8 ja niitä piti yhdessä keskelle ommeltu nappi. Se oli tarpeellinen pyyhin, koska esim. aineet kirjoitettiin ensin lyijykynällä ja korjausten jälkeen mustepullossa kastettavalla mustekynällä, jossa oli puuvarsi ja irrotettava terä. Käytön jälkeen kynä oli pyyhittävä kuivaksi itsetehtyyn pyyhkimeen. - - Riitta - Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Ainoa muisto koulun käsitöistä on pienistä päällekkäin asetetuista kangaslapuista koottu mustekynän pyyhin. Oli sekin luovaa työtä ja hauskaa, jos oli kauniita kankaan paloja. - Marja 65 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Kudoin koko talven yhtä lapasta, peukaloa en ehtinyt tekemään – silti olen nyt käsityöläinen! 28.5.2007


Käsityön tunnelma ja käsityön ilo oli kiinni opettajasta. 8.10.-00. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Meidän piti ommella suutarinessu kotsantuntia varten. Malli oli sama kuin kahdella siskollani muutama vuosi aiemmin…väri vain vaihtui! - Eira 44 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Rakastin käsitöitä mutta sain vain seiskoja, koska puhuin tunnilla liikaa. - Kirsti 48 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Eniten inhosin koneella ompelemista, koska kun ompelin väärin, koko tekele piti purkaa. Monta käsityötä jäi kesken. - Mirva 20 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Ala-asteella harsimispistotkin otettiin uusiksi, jos jälki ei miellyttänyt opettajaa. - Terhi 24 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


19.9.2000 Opettaja purki koko lapasen, koska pidin puikkoja äidin neuvomalla tavalla eli open mielestä väärin. Ikävältä tuntui silloin v. 82 – ikävältä tuntuu vieläkin… - Erika 28 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


11-vuotiaana tein vauvan vaaleanpunaista villanuttua kirjoneuleena. Arvaa, kiinnostiko? - T IH 55 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


15.9.2000 Neulominen oli painajaista, mutta ylä-asteella jäin ”koukkuun” kutomiseen. Siitä asti se on seurannut minua. Olen melkein valmis tekstiiliartesaani! - Mari -78. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Olin erittäin innokas käsityöihminen jo ala-asteella – jopa siinä määrin että minä ja muutama muu ystäväni halusimme mennä tukiopetukseen tekemään töitämme, vaikka olimme muutoinkin jo rutkasti muita edellä. Käsityötunnit olivat hauskinta koulussa. - Susanna 26 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Oppikoulun alaluokilla muut teki käsitöitä ja minä sain viihdyttää heitä lukemalla tarinoita. Äiti joutui kotona antamaan sitten apua lapasten kutomisessa. Käsityö numero oli aina 7, mutta lukeminen ja kirjallisuus 9. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Ala-asteella tehtiin villapaitaa kutomalla: minä nyhersin ja kudoin, opettaja purki sen ja neuloi itse, minä jatkoin taas nyhertämistä ja opettaja tarkasti ja purki ja kutoi taas itse. Tulihan se pusero neulottua. - Ritva 34 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Ylä-asteen käsityötunneista on jäänyt hyvät muistot: tärkeintä ei aina ollut onnistunut lopputulos vaan tekemisen ilo. - Mari 5.9. -00. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Minua harmitti kouluaikanain jako miesten-/naistentöihin. Olisin mieluusti opiskellut puutöitä. Mutta eihän puukkoa naisille. Eivät osaa käyttää. Pehmeät tekstiilit ovat kuitenkin täyttäneet elämäni yllin kyllin. Jakokin on historiaa. Tytöt ja pojat voivat valita mieltymystensä mukaan nykyisin. - Lea 60 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Ei ollut Helsingin oppikoulussa –46 -55 käsitöitä. Menin ammattienedist. Laitoksen kurssille –49 –50. - Raija 65 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


”Karva-Maija” oli minunkin opettajani. Hiki lensi sekä oppilaan että opettajan päästä, kun ristipistoja purettiin. Taisi opettaja välillä purkaa vahingossa omiaankin kädenjälkiä… - Eija 41 v. Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Tehtiin syyslukukaudella hame; sen sai toukokuun lopussa kotiin – enää se ei mahtunut päälle! - Lk 50 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Kaikki luokan tytöt tekivät puolikellohameet neljännellä luokalla v. –83. Valittavana oli vaaleanpuna-valkoruudullinen kangas käänteisin värein tai sini-valkoinen kukkakangas myös käänteisin värein. Omani oli valkoisia kukkia sinisellä pohjalla. Hameet valmistuivat toukokuussa ja panimme ne kaikki yhtä aikaa päälle ja oli KEVÄT ja uudet kauniit hameet. Ja hyppäsimme narua koulun pihassa, aurinko paistoi ja helmat hulmusivat…IHANAA. Käsityötunnit olivat mukavia juorutunteja, monesti puhuttiin vakavammistakin aiheista. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Tekniset työt olivat hanskassa koko peruskouluajan. Tunneilla tehtiin perinnejuttuja kuten puukko, mutta myös omia projekteja sai toteuttaa. Itse tein 9-luokalla viimeisenä työnä ? Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Kieltämättä aika kauheita. Mutta se ei johtunut mistään muusta kuin opettajasta. Olin juuri saanut hienot lapaseni valmiiksi, niin opettaja ei uskonut minun tehneen niitä itse ja pitsi tekemään uudet! Olen siitä vieläkin katkera! - Iiris 12 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Opettaja arvioi tylysti neulomani sukkaparin (toisen koko 32 ja toisen noin 46) antamalla todistukseen numeron 5. Sanoi että minun kannattaa etsiä ammatti joltain muulta alalta. - Pauliina 23 v. Vihko 1/SKM 2000-2001 28.5.2007


Olen varsin huolimaton, joten kärsimättömyys tuli esille myös käsitöissä. Rakastin kyllä neulomista virkkaamista, niitä harrastin kotonakin. Sitten kun ylä-asteella ommeltiin vaatteita, sekin tarttui. Nykyisin huovutus on temmannut mukaansa…harmi ettei meillä ollut sellaista! Mokailin aina salassa, harsimisen jätin AINA väliin, mutten kehdannut mennä sanomaan opelle, vaan korjailin itse virheitäni miten parhaiten taisin. Kerran yksi koristetyyny oli ½ aloitettua pienempi, kun ompelin nurjat puolet yhteen. Ope ei koskaan tätä tiennyt… Vihko 1/SKM 2000-2001. 28.5.2007


Muuten mukavaa. Mutta kankaat oli rumia ja epämukavia, samoin lankojen värit. Tuskin olen lakanakankaista yöpaitaani pitänyt. Ala-asteella v. 76-82. Ps. Harrastan käsitöitä edelleenkin! - Hannele 31 v. 28.5.2007


”Karva-Maija” oli ankara opettaja. Kireä krimplenemekko ja musta perukki. Piti jonottaa näyttämään aikaansaannoksia. - Eeva 37 v. 28.5.2007


Olin luokkani paras. Mutta se oli hulluinta, kun alaluokilla ei käsitöissä saanut puhua SANAAKAAN. - Raija 51 v. 28.5.2007


Käsityötunti – Jess ! Sai istua ihan parhaan kaverin vieressä ja lörpötellä ja kikatella samalla kun silmukka toisensa perään sai uuden kerroksen. Tiukka paikka, aivan todella, oli villasukkani kirjoneulottu varsi. Opettaja epäili, että se olisi nilkkaani liian pieni, mutta minä tuskanhikeä valuen vedin sukan jalkaani ja mahtuihan se, mutta puristi vietävästi. Parhaimmat käsityötunnit olivat 3. luokalla, kun oli pakko opetella teknistä. Vanhan puukoulumme ullakko oli ”puupökkelöidemme” maalauspaikka ihan virallisesti. Siellä vietimme tunnit leikkien kotia kunnes opettaja tuli portaiden alapäähän huutelemaan, että tunti oli päättynyt. - Mari 29 v. 28.5.2007


Olin aika hyvä. Nilkkasukat tosin eivät menneet kenenkään jalkaan, koska kantapään (nilkan) kohta ei joustanut. Kauniit savunharmaat sukat, joita äitini talletti kauan muistona kouluajoistani. Kun olisi pitänyt valmistaa vauvan vaatteet, erosin käsitöistä. Katsoin etten tule sellaisia koskaan tarvitsemaan. Myöhemmin olen pitänyt kaikenlaisista käsitöistä. Virkkauksen ilmoitin pitkään jopa harrastuksekseni, jos harrastuksia kyseltiin. Varsinkin nuorena tanssikaveri kyllä mykistyi tai rupesi nikottelemaan kuultuaan vastaukseni harrastuskysymykseensä. Ensimmäinen (ja viimeinen) lakananpitsini oli kyllä tosi työläs. Äitini mielestä mustaakin kuin synti. Käsit. Opettaja oli luokanvalvojani keskikoulussa (Eeva-Kaisa Peura-Sorsa), erittäin ymmärtäväinen ihminen kaikin puolin! Kiitos siis hänelle! - Ritva 55 v. 25.5.2007


Olin hiku puutöiden tekijä kansa- ja kansalaiskoulussa, mikä on jatkunut harrastuksena läpi elämän. On oma puuverstas. - Olli 49 v., prosessimies 25.5.2007


Olin hiku puutöiden tekijä kansa- ja kansalaiskoulussa, mikä on jatkunut harrastuksena läpi elämän. On oma puuverstas. - Oll 49 v., prosessimies 25.5.2007


Lähinnä vain positiivisia muistoja, koska olen aina ollut hyvä keksimään kaikenlaista, ja kätevä käsistäni. Ylä-asteella sain tehdä mitä halusin ja tein myös mitä halusin. Metallityöt erikoisesti kiinnostivat. Oli ihan kivaa. - Tuomas 15 v. 25.5.2007


Kansakoulun ja keskikoulun käsityötunnit kamalia: kädet hiestä märkinä virkattiin ja kudottiin patalappua ja sukkaa. Opettaja purkautti ja Äiti kutoi tilalle salaa! - Maija 45 v. Yliopiston lehtori 25.5.2007


Kansakoulussa opin virkkaamaan vain ketjua. Opettajan piti käydä tekemässä käännös. - Jouko 44 v., kääntäjä 25.5.2007


Ala-asteella opettaja antoi tunnin alussa tehtävän ja meni ”materiaalivarastoon” polttamaan tupakkaa ja pelaamaan shakkia liikunnanopen kanssa. Joskus hän pieksi oppilaita. Toinen käsityönope pistettiin kesken lukuvuoden vieroitushoitoon alkoholiongelman takia. Silti oli kivaa vaikkei saanut mitään aikaan. - SpykoS 13 v. 25.5.2007


Ylä-asteella valitsin teknistä työtä valinnaisaineeksi, kokemus oli kurja. Juuri mitään en saanut aikaiseksi, mikä johtui tietysti saamattomuudestani, mutta myös ilmapiiristä, jossa taitavat oppilaat saivat kyllä tehdä mitä vaan, mutta muille ei riittänyt opettajilta muuta kuin moitteita. Vasta vuosia myöhemmin olen askartelun kautta löytänyt puu- ja metallikäsityön ilon uudestaan. Rättikässä on aina kiinnostanut ja olisikin ehkä pitänyt uskaltaa valita ylä-asteella se tk:n sijasta. - Aapo 25. 25.5.2007


Käsityötunnit olivat joskus kurjia. Täytyi purkaa ja purkaa, mutta ah sitä onnistumisen onnea! Mukavinta oli silloin, kun opettaja luki ihania tyttökirjoja ja me ahersimme kintaiden ja sukan kantapäiden parissa. Alku oli silloin opittu jo kotona, joten loppujen lopuksi tunnit olivat kivoja. - Pirkko 58 v. 25.5.2007


Olin ala-asteen puukässässä, oli kivaa kun sai todella tehdä jotain , ei vain näperrellä. Poikien kanssa oli hyvä tehdä töitä ja kiva leikkiä sotaa. Ei mennyt sormi suuhun vaikka olinkin tyttö, pärjäsin keskimääräistä paremmin. Seiskalla valitsin tekstiilityön, aattelin että on hyvä osata sitäkin. Ei olis kannattanu, teknisissä töissä olis varmaa oppinu paljon sellasta mitä muuten ei opi, hyödyllistä. 14 v. 25.5.2007


Muistot koulun käsityötunneista eivät ole kovin iloisia. Olin hidas ja huononäköinen, enkä lainkaan tykännyt perinteisistä sukan- ja lapasen neulomisesta taikka kauluspaidan ompelusta. Käsityö oli mielestäni tylsää ja turhaa! Ylä-asteen 7. luokan jälkeen olin ikionnellinen, kun käsitöitä ei tarvinnut enää jatkaa. Terveisin Heli 26 v. 25.5.2007


Muistot koulun käsityötunneista eivät ole kovin iloisia. Olin hidas ja huononäköinen, enkä lainkaan tykännyt perinteisistä sukan- ja lapasen neulomisesta taikka kauluspaidan ompelusta. Käsityö oli mielestäni tylsää ja turhaa! Ylä-asteen 7. luokan jälkeen olin ikionnellinen, kun käsitöitä ei tarvinnut enää jatkaa. - Heli 25.5.2007


Hikinen villasukanvarsi 1 kpl, leikatut kangashousut, jotka eivät koskaan valmistuneet, käsinukke, jonka isoäiti lopulta viimeisteli puolestani… Onneksi peruskoulun käsityötunteja ei voinut reputtaa  - Kömpelys vm. 70 25.5.2007


Tekstiilitöissä koin onnistumisen elämyksiä. Jostain syystä puutöissä en (1/2 v). Nyt aikuisena pidän puutöistä ja teen mielelläni niitä. Samoin mieli lentää tekstöissä, mutta aikaa ei tahdo löytyä. - Raija 35 v. 25.5.2007


Osa oli hankalia mutta ne oli kivoja. - Milja 24.5.2007


Vain positiivisia muistoja jäi. Niihin tunteihin tosin jäi koko käsityöharrastuskin. - Henna 24.5.2007


Käsityötunnit oli tosi kivoja. Opin monenlaisia juttuja. - Ida, Cygnaeuksen ala-aste 24.5.2007


Puutöissä meillä oli opettaja, joka ajoi autolla koulun ympäri opehuoneelta veistosalin ikkunan luo ja kiipesi siitä sisään. Minä olin (varhais)murkkuiässä ja protestoin laiskottelemalla. Kaksi kuukautta kanniskelin samaa laudanpalaa kädessäni kokeillen, kuinka kauan voin olla tekemättä mitään niin että opettaja ei huomaa. Sain kuutosen. Sittemmin olen kyllä mielelläni puuhastellut puunkin kanssa. Sen sijaan tekstiilikäsitöissä, joita oli alaluokilla, olin hyvä. Matemaattisesti lahjakkaana minun oli helppo virkata pyöreä pannulappu tasaisena. Virkkausta olen harrastanut aikuisenakin. - Ilkka 24.5.2007


Opettaja luuli, että siskoni virkkaama pyyhepitsi ei ole minun virkkaamani , vuonna –79 - Syssy 70 24.5.2007


Minusta oli tosi yökkiä, kun opettaja aina purki minun pannulapputekeleeni…vuonna 68… - Pirkko 42 v. 24.5.2007


Ala-asteen kolmannella luokalla 1989 kudoin ensimmäiset lapaseni lilanvärisestä villalangasta, ollen suhteellisen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Opettaja oli tietenkin pitkin matkaa poiminut karanneita silmukoita ja käski lopuksi minun höyryttää lapaset silitysraudalla. En kuitenkaan ymmärtänyt höyryttämisen ja silittämisen eroa, joten painoin lapasia kuumalla raudalla, niin että lopputuloksena oli hyvin huopunut ja venähtänyt malli! - Maria 19.1.2007


Kansakoulun kolmannella luokalla 40-luvulla kudoin lapaset harmaasta villalangasta. Neuleesta tuli niin tiukkaa, että lapaset olivat liian jäykät käytettäväksi. Käsityönumeroksi tuli 5. Kun toin lapaset kotiin, äiti purki ne ja neuloi langasta jotain käyttökelpoista. Elettiinhän sodanjälkeistä aikaa, jolloin kaikista tarvikkeista oli pulaa. - Kaarina 28.11.2006


Kaikki luokan tytöt tekivät puolikellohameet neljännellä luokalla v. –83. Valittavana oli vaaleanpuna-valkoruudullinen kangas käänteisin värein tai sini-valkoinen kukkakangas myös käänteisin värein. Omani oli valkoisia kukkia sinisellä pohjalla. Hameet valmistuivat toukokuussa ja panimme ne kaikki yhtä aikaa päälle ja oli KEVÄT ja uudet kauniit hameet. Ja hyppäsimme narua koulun pihassa, aurinko paistoi ja helmat hulmusivat…IHANAA. Käsityötunnit olivat mukavia juorutunteja, monesti puhuttiin vakavammistakin aiheista. Tehtiin syyslukukaudella hame; sen sai toukokuun lopussa kotiin – enää se ei mahtunut päälle! - Lk 28.11.2006


Olin kiltti koululainen ja käsityötunnitkin sujuivat hyvin. Muistan pelottavan sähkö-ompelukoneen luokan etuosassa. Se oli kuin peto, syöksähteli raivokkaasti eteenpäin. Vanhat poljettavat singerit rullasivat eteenpäin kuin unelmat. - Mirja, kirjastonhoitaja 28.11.2006


Kansakoulussa olin käsitöissä yksinkertaisesti surkea: kolmionmuotoisia patalappuja ym. Oppikoulussa edettiin reikäompeluun. Suurella vaivalla (enimmäkseen äidin tekemään) valmistetun essun etulappuun piti tehdä revinnäiskoriste. Sinnikkyyteni ei riittänyt ja niinpä maksoin luokkatoverilleni 1 mk:n ja hän valmisti nopeasti ja huolellisesti upean koristeen. –Hän toimii nykyään kirkkotekstiilien konservaattorina. Minä en. - Helena 52 v. 28.11.2006


Toppuluokalla aplikoitiin vohvelipyyhkeeseen kuvioita. Open epäselvien ohjeiden saattelemana tein aivan omanlaisia kuvioita. Ope oli pettynyt, mutta pyyhe on vieläkin käytössä ja olen ylpeä omaperäisyydestäni. Miksi pitäisi tehdä kaavamaisesti, jos perustaito on jo suht hanskassa? - Jaana 28.11.2006


Suurella vaivalla ”tapettiin” käsityön ilo kun taiteltiin ja väänneltiin, käänneltiin ja harsittiin hupullista pyyheliinaa melkein koko vuosi ennenku päästiin koristeiden tekoon. Työ oli kaapinpohjalla n. 20 vuotta mutta nyt iloitsen omien lasteni käyttämänä että tuli tehtyä huolellista työtä. - Outi 28.11.2006


Ompelin hienon tyynyliinan ja vielä hienommat nimikirjaimeni KK, lopettelin kirjailua ja leikkasin langan poikki, -naks ja tyynyliinassa oli reikä. - Kaija 28.11.2006


Ekaluokalla kaikki käsillä tehtävä oli kauhean hankalaa, koska olin vasenkätinen ja neuvojani hermostuivat (myös äiti..) siihen, kuinka kummallisesti pidin kutimia ja virkkaustekelettä kädessäni. Opettajallani oli onneksi itselläänkin vasenkätinen tyttö, joten hän oli ymmärtäväisin naisihminen silloin tuntemistani. 27.11.2006


Viisikymmenluvulla keskikoulussa käsityötunnilla oli ihanaa, kun luokan poropeukalo luki tunneilla Jane Greytä yms rakkauspitoisia seikkailukertomuksia. Ei haitannut vaikka pyjaman housut kiristi tai tyynyliinasta tuli susi. 9.2.2006


Aika hikisiä muistoja!!! Valmiiksi kuitenkin sain; äiti neuloi villapaidan loppuun ja käsinompeli yöpaidan helmankin. Silti olen alalla! - Elisa 9.2.2006


V:llä luokalla kudoin lapaset, purkulangasta, ruskea suu, terä oranssista, kudoin niin tiukkaa että etusormi oli mennä ”poikki” kun kiristin lankaa niin kovasti! Lapaset pysyivät vaikka pystyssä. Kotona Äiti puratti lapaset ja kudotti ne uudestaan. Ihmetteli että miten Opettaja antoi tämmösen työn kotiin. Että semmoinen muisto käsitöistä, on naurattanut jälkeenpäin! - Koulumuisto vuodelta 1943. 9.2.2006


Käsityö opettajani nimi oli Tipu, siis lempi nimi. Kolmannella luokalla tehtiin itse nuket, massapäät oli nukella. Kaikki vaatteet tehtiin nukelle. Ristiäispuku tehtiin, pidettiin ristiäiset, annettiin nimet nukeille. Tämä oli vaativa käsityö sen ikäiselle kolmosluokkalaiselle. Käsin ommeltiin kaikki nuken vaatteitten saumat, oli katesauma ym päärme sauma. Ja jos tuli pienikin virhe piti purkaa. Kyllä siinä hikoiltiin ennen kuin päästiin nuken ristiäisiin asti. Eipä taitaisi nykyajan koululaisilta sama onnistua kun heillä ei ole sitä pitkäjännitteisyyttä. - Äiti mallia 1939 9.2.2006


Tein kolmannesta luokasta kuudenteen penaalia. Koversin aina pohjanpuhki ja aloitin uudelleen. Opettaja kiitteli sinnikkyyttä ja lupasi seiskan jos imuroisin sen volkkarin. Ylpeys ei antanut periksi ja todistuksessa jököttää kuutonen. - P. Hoffren 9.2.2006