Hannes autere istuu takan edessä kävelykeppi kädessään.



Hannes Autere

Kuuntele äänite flash-muodossa

Kuuntele äänite mp3-muodossa

Johannes Piesanen syntyi 1888 Saarijärven Pajupuron kylässä. Vuonna 1913 hän vaihtoi nimensä Hannes Autereeksi. Hanneksen isä oli maanviljelijä ja Hannesta kiinnosti isiensä ammatti niin, että oli vielä 1930-luvulla aikeissa ryhtyä viljelemään maata. Hän asui Pajupurolla koko pitkän elämänsä, lukuun ottamatta Helsingissä vietettyjä opiskeluvuosiaan.

Jo lapsena Hannes huvitti naapureitaan veistämällä puusta hevosia, lehmiä ja koiria. Myös kansakoulussa opettaja pani merkille hänen piirustustaitonsa. Taiteensa alkuopin Autere sai Taideteollisessa keskuskoulussa vuosina 1909 -1912 sekä Gunnar Finnen oppilaana ja ateljeeapulaisena 1913 -1918. Tänä aikana hän aloitti omintakeisten, pienten tinaveistosten tekemisen ja sittemmin myös puun veistämisen. Puusta, materiaali jota löytyi runsaasti kotitalon Pajupuron liepeiltä, tulikin hänen omin materiaalinsa.

Autereen opiskeluajan ystävät olivat lähes poikkeuksetta kuvanveistäjiä: Gunnar Finne, Carl Wilhelms, Lauri Leppänen ja Emil Filen. Vuonna 1913 Autere koristeli Gunnar Finnen kanssa Estonia-teatteria Tallinnassa. "Oppipoika"-aikanaan Autere maalasi akvarelleja ja kokeili öljyvärejä. Hän innostui myös muotoilemaan tinasta erilaisia käyttöesineveistoksia. Samalla hän huomasi, että kuvanveisto on hänen alansa. Monitaitoista Auteretta onkin nimitetty kuvanveistäjä-arkkitehti-maalariksi.

Vuonna 1919 Autere palasi Pajupurolle. Autere saavutti pian mainetta humoristisilla kansankuvauksilla. Hän jatkoi maalaamista, mutta ei pitänyt itseään vakavasti otettavana maalarina eikä halunnut myydä maalauksiaan. On sanottu, että Autereelle oli onni, että Pajupuro oli kaukana Helsingistä. Hän löysi taiteensa sisällön ja muodon itse ilman suurempia vaikutteita. Autere ammensi taiteensa ympäristöstään, Raamatusta ja Seitsemästä veljeksestä.

Hannes Autere on tunnettu myös taidokkaasti koristelluista huonekaluistaan. Kaikkein merkittävimmän näistä kalusteiden koristamistöistä Autere teki vuonna 1923. Hän omisti insinööri Arvo Puustisen Brummerilta tilaaman kirjasto- ja olohuoneenkaluston Peer Gynt -aiheisin kohokuvin ja pystyveistoksin. Suuren kirjakaapin etusivuun Autere sijoitti viisi kohokuvaa aiheinaan Hääpidot, Åsen kuolema, Åsen hautajaiset, Haaksirikkoutunut Laiva sekä Miehiä. Korkean, kaksikerroksista talorakennusta muistuttavan kaapin arkkitehtonista jaottelua koristamaan Autere veisti vielä kaksitoista kapeaa pystyfiguuria, kuusi metsänpeikkoa ja kuusi metsänneitoa. Kaapin kohokuvissa näkyy hyvin Autereen jo valmis tyyli. Vaikka veistokset ovat täynnä henkilöitä ja vilkasta liikettä, ne ovat kuitenkin sommitelmaltaan kiinteitä ja ehjiä kokonaisuuksia. Hengeltään ne ovat hyvin humoristisia ja inhimillisiä.

Autere on antanut jokaiselle kaapin koristeveistokselle nimen Peer Gynt runonäytelmän kohtausten mukaan. Osa aiheista on helppo löytää veistoksen nimen ja kuvituksen perusteella näytelmästä. Kohokuva Miehiä ei kuulu tähän ryhmään. Teos voisi liittyä useampaankin kohtaukseen, mutta se ei orjallisesti toista mitään kohtausta. Toisaalta selvästi nimetyissäkin ja helposti löydettävissä kohtauksissa Autere on käyttänyt kohtauksen kuvittamiseen omaa mielikuvitustaan.

”Nyt ovat tulleet nämä ukot… En ikinä ole niin sinnikkäästi tehnyt työtä… Minä olen kyllä raukkamainen, että pidän vaikkei kukaan muu pitäisi… Sikamaisen eli piti sanoa jalkamaisen jäykkiä ja ehjälle vaikuttavia…” (Autereen kirjeestä Brummerille teoksessa: Saarikivi, Sakari 1988: Hannes Autere. Suomalaisen puuveiston mestari)

Aiheensa Autere sai usein kirjallisuudesta, kuten Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tai Henrik Ibsenin Peer Gyntistä. Myös raamattu toimi hänelle ideoiden lähteenä. Tärkeimmän innoituksensa hän löysi maalaisesta kansanelämästä ja kansantaruista. Kirjallisia aiheitaankin hän ikään kuin katsoi itseään ympäröivän elämän läpi. Veistoksissa näkyivät tanssit ja tappelut, viinan salapoltto, remuisat juomingit ja miesten yölliset seikkailut. Taiteessa näkyi koko se elämä värikkyydessään, mikä ympäröi Auteretta hänen kotikylässään.

Jo teollisuuskoulu aikoinaan Hannes Autere tutustui sisustusarkkitehti Arttu Brummeriin. 1920-luvun alussa alkoi Brummerin ja Autereen yhteistyö, joka johti huomattavien veistokuvasarjojen tekoon.


Peer Gynt


Henrik Ibsen kirjoitti runonäytelmän Peer Gynt vuonna 1867. Tämä klassinen draama, joka on Norjan kansallisnäytelmä, kuvaa ihmisluonteen syviä vastakohtaisuuksia ja problematiikkaa. Näytelmässä on paljon erilaisia tasoja ja siitä voisi löytää loputtomasti syvällisiä ihmiselämään liittyviä allegorioita. Peer Gynt kertoo miehestä, joka vaivatta muuttaa minuuttaan useita kertoja läpi elämänsä aina sen mukaan, mikä on hänen kannaltaan parasta. Peer Gynt käyttää jatkuvasti oikoteitä ja vääriä keinoja päästäkseen tavoitteisiinsa. Näytelmässä Ibsen paljastaa raukkamaisen Peer Gyntin turmeltuneisuuden, joka leimaa hänen kaikkia tekojaan. Peer Gynt käyttää äitiään, morsiantaan, myymiään orjia surutta välineinä omien tarkoitustensa saavuttamiseen. Hänen elämänsä perusta on ajatus ”Ole tyytyväinen omaan itseesi”. Lopulta Kairon mielisairaalassa jo vanha Peer Gynt ymmärtää filosofiansa olleen järjetön mielenvikaisten kruunatessa hänet keisarikseen.

Takaisin