Pienmäen talomuseo

Elämää Pienmäessä

Sisarusten työntäyteinen arki

Pienmäen isäntä Albert Laitinen osallistui talon arkisiin töihin silloin tällöin, sillä hänen pääasiallinen tehtävänsä oli ohjata työtä ja valvoa, että asiat sujuivat. Pian isännäksi tultuaan hän alkoi kehittää tilaa. Vuonna 1906 Pienmäen pelloille tilattiin kiertoviljelysuunnitelma. Isäntänä Albert piti huolta myös tilan kirjanpidosta, työväen palkkauksesta sekä palkan maksusta niin palkollisille kuin sisaruksilleenkin. Hänen asemansa talon päänä näkyi myös Pienmäkeen tulleiden arvovieraiden kohtelussa - heidät johdatettiin seurustelemaan isännän kamariin eikä tuvan puolelle.

Elli hoiti sisarensa Miinan mentyä naimisiin talon emännyyttä. Emännän velvollisuuksiin kuuluivat kaikki sisätyöt, joissa hänellä oli apuna talon kaksi piikaa. Navettatöiden lomassa piiat muun muassa kuurasivat lattioita, pyyhkivät pölyjä, auttoivat ruuanlaitossa, kantoivat polttopuut ja vesisaavit sisään, kävivät pyykillä, tekivät käsitöitä.

Pojista toiseksi vanhin, Matti osallistui nuorena miehenä kaikkiin talon töihin. Myöhemmin Matti oli mukana silloin, kun työvoimaa tarvittiin paljon. Kesällä kiirettä oli etenkin heinänteon ja puinnin aikoihin. Matti huolehti myllyssä käynnistä ja korjaili talon työkaluja Pienmäen pajassa. Hänellä oli yhdeksän vuoden ajan, vuosina 1908-1917, kauppa omassa nimikkoaitassaan Pienmäen pihapiiriin johtavan alakujan varrella. Kesät, talvet auki olleesta kaupasta kyläläiset saattoivat käydä ostamassa niin jauhoja ja ryynejä kuin kahvia ja sokeriakin sekä tupakkaa.

Veljistä nuorin, Jussi, vastasi suuresta osasta talon töistä yhdessä Pienmäen torppareiden ja päiväläisten kanssa. Jussin oma erikoisala oli puutöiden teko. Hänen käsissään syntyivät talossa tarvitut saavit, pahkakupit ja tuopit, jopa työreet.

Piikojen, torppareiden ja päiväläisten lisäksi töihin osallistui myös nuori renkipoika, jonka piti olla apuna aina kun miesten töissä tarvittiin. Renkipoika hoiti hevosia, hakkasi havuja ja pilkkoi puita, haki karjalle heiniä.

Pienmäessä noustiin ajan tavan mukaan varhain. Isäntä herätti talonväen töihin jo neljän jälkeen aamulla. Ellin keittämät aamukahvit nautittiin puoli viideltä. Ensimmäinen tauko työn lomassa oli aamukahdeksalta, jolloin kokoonnuttiin syömään aamiaista, kunnon ruokaa perunoineen ja kastikkeineen. Päivällinen syötiin yhden maissa päivällä, ja tarjolla oli keittoa piimän ja leivän kera. Illallinen oli vuorossa työpäivän päätteeksi iltakahdeksalta. Tuolloin syötiin aiemmilta aterioilta jääneitä tähteitä. Ruokaperäiset, puolitoistatuntiset nokoset, otettiin yleensä aterian päälle. Jottei työrupeama tullut liian rankaksi, päivää rytmittivät myös kahvitauot. Yöpuulle mentiin illalla puoli yhdeksän tienoilla. Sama päivärytmi säilyi senkin jälkeen, kun Niemisjärvelle oli saatu sähkövalo vuonna 1919. Valot syttyivät Janholan sähkölaitoksella aamulla puoli viideltä ja sammuivat iltayhdeksältä. Lepopäivät ja juhlapyhät pyhitettiin. Silloin työnteko taukosi ja siivottu talo hiljeni.


Pienmäen talon myöhemmät vaiheet >>